Kauneimmat

Pääsin vihdoin naapuriin kylään. Siinä on pieni missiopuoti, jossa myydään tavaraa halvalla ja hymyillen. Ajattelin rouvalle ostaa sieltä pienenpienen kannun, johon mahtuu kitkerä tee kahdelle. Inkivääriteetiivistettä tai muuta sellaista. Kamomillaa menee nimittäin parhaina päivinä viisi litraa. Runsaan kamomillan nautinnan vaikutus suolistoon on yllättävä ja selvästi havaittavissa. En kuitenkaan kerro, sillä tämä asia kuuluu osastoon "se täytyy itse kokea". Sen verran kuitenkin, että mistään hirveän likaisesta asiasta ei ole kyse, vaikka joku voi tämän hillittömän häveliäisyyteni tulkitakin siihen viittaavaksi.

Kirjahylly oli suomenkielisten osalta vaatimaton, jos kohta toisenkaan kotimaisen osasto ei kovin montaa hyllyä käsittänyt. Siihen nähden sieltä löytyi paljon hyvää. Sillä, niin sanotaan, maailmassa on paljon hyvää. Tämä on väite, joka toisinaan on helpompi allekirjoittaa kuin päällekirjoittaa ja tarvittaessa sitten toisinkinpäin. Yksi hyvistä 20 sentin kirjoista oli Uuden runon kauneimmat. Että sellainenkin minulta nyt löytyy, ja iltapalapöydässä ja aamupalapöydässä, joka muuten oli sama matala lastenpöytä, luin sitä, ja yritin olla syvämietteinen ja kysyin rouvaskaiseltakin, että haluaako hän kuulla runoa, ja hän sanoi että "no anna tulla" ja veti henkeä syvään ja sanoi että "onko se pitkä" ja sitten jotain muuta niin hauskaa, että nauroimme vain. Olisikohan ollut Eilia Kivikk'ahon joku runonpätkä, taisin minä sen kaikesta huolimatta lukaista, jonka jälkeen puhuimme taas säästä. ("Aikuiset aina vaan jaksaa jauhaa säästä" sanoi vanhempi pojistamme kerran.)

Oliko se Tarleena Sammalkorpi Eila Kivikk'ahon tytär? Jostain runottaresta hän on syntynyt, niin muistelisin.

S.