Pinna katkesi.

Kokis kaatui untuvatyynylle (niitä on vielä), alkoi tyynysota ja jahtaaminen ympäri taloa lattialla lojuvien patjakasojen päällä, mukaan otettiin puhtaat pyykit, hyppelyä pakastimen päältä patjakasaan. Lämmintä oli taas kakskytkahdeksan. Koitimme jotain syödä aina kun jaksoimme raahautua köökkiin. Keskipäivän pelasti Jules Vernen äänikirja ja pienemmän nukahtaminen. Herättyään hän vaati vuoroaan stereoiden käyttäjänä. Taustalla soi tiernapojat tai sadattakahdettakymmenettä kertaa Bremenin soittoniekat. Jälkimmäiseen on tullut jo naarmuja niin, että kolmannen säkeistön alku kelautuu pikavauhtia aina alusta niin monta kertaa kunnes joku jaksaa käydä painamassa nappia ja vapauttamassa sen. Isompi suuttui sukelluslaivaseikkailunsa katkaisemisesta ja paineli yläkertaan lukemaan Supermarsua. Ei  noilla ole tosiaan ollut mitään tekemistä kun koko viikon kaksi reporankaa aikuista on makaillut milloin milläkin patjalla pitkin taloa.

Tänne on kulkeutunut ihan valtava määrä toiselta puolelta puhtaita aanelosia. Niitä lentelee ympäriinsä paperilennokkeina jotka eivät kerran laskeuduttuaan enää jaksa nousta, niitä on lukemattomia, jokainen on  yhtä tärkeä ja pitäisi säästää. Toisella puolella paperia lukee irvokkaasti: "Mistä asunto remontin ajaksi? Ratkaisu löytyy Forenomilta." Noukin niitä pölyn ja sahajauhon seasta ja työkalulaatikkojen päältä aina jos jaksan kumartua.

Juuri  taukosi siunauksellinen sade. Niitä mahdollisimman monta lisää, kiitos.

K.