Yhä vain kehotan lähimmäisiäni lukemaan Helene Matheopouloksen yksioikoisen ihailevaan sävyyn kirjoittamasta (jos kohta suomentaja Heikinheimo onkin tehnyt pistäviä suomhuomautuksia) kapellimestarihaastattelukokoelmateoksesta Claudio Abbadon haastattelun (jonka alussa muuten Heikinheimo puhuu jostain käsittämättömästä syystä 'itsetunnosta' siihen sävyyn, että se on paholainen, jonka Abbado on onnistunut selättämään täydellisesti; kyse lienee siitä, että suomentaja on kuvitellut itsetunnon tarkoittavan jotain ihan muuta, mitä se nykyään tarkoittaa). Kirjan alussa taitaa olla sitaatti juurikin Abbadolta: Kun puhutaan musiikista, sanat eivät aina riitä. Mutta väittäisin, että aika usein auttavat. Ja kirjassa kerrottu Abbadon lapsuudenkokemus, kävelyretki Alpeilla jonkun vanhan miehen seurassa, on ollut mielessäni tuon tuostakin kirjan lukemisen jälkeen, ja siitä on aikaa jo viisi vuotta. Jos saan sen kirjan vielä käsiini, kirjoitan otteen tuosta haastattelusta tänne.
Yhä vain kehotan lähimmäisiäni lukemaan Helene Matheopouloksen yksioikoisen ihailevaan sävyyn kirjoittamasta (jos kohta suomentaja Heikinheimo onkin tehnyt pistäviä suomhuomautuksia) kapellimestarihaastattelukokoelmateoksesta Claudio Abbadon haastattelun (jonka alussa muuten Heikinheimo puhuu jostain käsittämättömästä syystä 'itsetunnosta' siihen sävyyn, että se on paholainen, jonka Abbado on onnistunut selättämään täydellisesti; kyse lienee siitä, että suomentaja on kuvitellut itsetunnon tarkoittavan jotain ihan muuta, mitä se nykyään tarkoittaa). Kirjan alussa taitaa olla sitaatti juurikin Abbadolta: Kun puhutaan musiikista, sanat eivät aina riitä. Mutta väittäisin, että aika usein auttavat. Ja kirjassa kerrottu Abbadon lapsuudenkokemus, kävelyretki Alpeilla jonkun vanhan miehen seurassa, on ollut mielessäni tuon tuostakin kirjan lukemisen jälkeen, ja siitä on aikaa jo viisi vuotta. Jos saan sen kirjan vielä käsiini, kirjoitan otteen tuosta haastattelusta tänne.
VastaaPoistaS.