Pientä harmia ja häiriötä, sellaista jonka voi suggeroimalla ohittaa, syntyy siitä, että komposti ei toimi. Minulla on ollut sellaista pientä, alkavaa harmia siitä asiasta. Alkukesästä heitin kompostiin pihkaisia havunneulasia, jotka sitten sammuttivat käymisen tai hidastivat sitä pahanpäiväisesti. Korkeimmillaan lämpö oli neljässäkymmenessä, mutta nyt ennen viimeistä muokkausta lämpö oli laskenut 25 asteeseen. Siinä vaiheessa oli kyllä pienimuotoinen mielenpahennus enemmän kuin lähellä.
No, sen närkästyksen kanssa ehkä pärjäämme. Nyt olen erinäisten vaiheiden jälkeen saanut ison osan havuista poistettua kompostista, ja enää on vain pienen harmin jälkiharmi. Periaatteessa pientä harmia on ainakin kahdenlaista. Siis sellaista joka on niin pientä että se on helppo lakaista maton alle tai peitota argumentaation ja sisäisen retoriikan keinoin. Tai sitten sellaista pientä, joka koko ajan on, mutta kun se on niin pientä, niin sitä sietää.
Suurta harmia aiheutuu siitä, että on suuria odotuksia ja ne sitten murtuvat ja mätänevät. Minulla on suuria toiveita talomme eteläseinustalla. Erityisen kipeiksi niihin toiveisiin ja odotuksiin liittyvät asiat tekee se, että olen tehnyt niistä julkisia. Olen vähän turhaan leuhkinut St. Pierre -lajikkeisilla tomaateillani, jotka muutenkin siirrettiin ulos ihan liian myöhään, ja lannoituskin oli kesän aikana aika olematonta ja vaikka multa oli humuisaa, ei sen ravintoarvokaan kamalan kova ollut. Onnekseen se sai säännöllisesti pissaa niskoilleen, kysykää vaikka talon nuorimmalta.
Ja nyt kaiken jälkeen löydän marjatertut mätänemisen tilasta. Maan kosteus on ollut niille liikaa, kun en ole ymmärtänyt nostaa kasvin varsia kohti taivasta. Totta kai sellaiset kurpitsan kokoiset marjat vetävät itseään maata kohti, ja maalaisviljelijänkin olisi pitänyt ymmärtää, että ei tilanne niin voi jatkua. Eikä se niin jatkunutkaan. Erilaiset madot löysivät puskien piilossa levänneet tomaatit, ja mädättivät ne. On niitä vielä jäljellä, mutta ainakin tusinan verran niitä löytyi kuolleena ja irronneena. Osa punotti jo, mutta juuri siitä syystä. Kypsiä muka, hah. Mätiä! Raato kun sitä on niin huono kasvattaja.
S.
Tiiättekö. Tää on paras blogi pitkään aikaan.
VastaaPoistaKiitos!
kiitos kivasta palautteesta, Satu hyvä :)
VastaaPoistaS.
Viimeinen lause sai hymyyn harmituksen keskeltä. Terveisiä lauseen alkulähteiltä!
VastaaPoistaKävi kuulkaa niin, että tomaatilla kävi julkisuuden kanssa vähän niinkuin köpelösti. Tuli hirmuinen kasvamisen paine. Karu fakta on, että tomaatit ovat herkkiä, niin julman kokoisia kuin olivatkin.
VastaaPoistaPs. Allekirjoitan Satun kommentin, luvattoman mukavia juttuja täällä.
Rillirousku, hiljattain julkaistiin kirja nimeltään Julkisuuden himo ja hinta, toimittajat muistaakseni Leena Sharma ja Ville Blåfield. Siinä haastateltiin julkkuja. En tiedä himosta, mutta kalliin hinnan maksan näin tomaattien muodossa. Anonyymiä tosiaan muistelin kun tuo viimeinen lause ilmestyi. En suunnitellut sen kirjaamista, se vain tuli. Ja Satulle vielä, elämänmakuista tarinaa löytyy osoitteesta sivuseikka.net kilokaupalla lisää, linkkivinkkinä ikäänkuin.
VastaaPoistaS.
oliko se niin että älä nuolaise ennen ku tipahtaa?
VastaaPoista