Tun kaveli

Kerroin pojalleni, jonka tiedän olevan siinä ohikiitävässä tilassa, missä kaikkea isän puhumaa kuunnellaan korva höröllä, kaveristani. Kerroin, että kaveri työnsi minut kerran järveen. Profeetallinen aavistukseni oli, että tähän lyhyenläntään tarinaani, jossa oli aristotelinen alku ja loppu samassa virkkeessä, palattaisiin vielä. Ja vaikka olen omalla maallani, profetiani näytti käyvän toteen.

Keskustelu tietysti käynnistyi heti ja kysymykset olivat ilmeisiä. Lapsi selvitti johdonmukaisesti kaiken mieltä askarruttavan, kuten muun muassa sen, miten minä koin tämän yhtäkkisen veteen putoamisen. Hän hyväksyi mietiskellen sen tosiseikan, ettei minua silloin harmittanut.

Eikä harmita vieläkään, vaikka "Onko tun kaveli" -alkuiset kysymykset tuntuvat lisääntyvän ja täyttävän maan. Onko tun kaveli ampunu tämmötellä pyttyllä? Onko tun kaveli tehny sitä tai tätä? Ja väliin aina suu viurussa: Huijaakko tää? Valitettavasti en aina ole tilanteen tasalla ja tulee vastattua vähän mitä sattuu (Nalle Puhissa muuten on mainio kohta se, kun Puh istuu Nasun kanssa jossain, ja vastailee hänelle vuorotellen "ei" ja "joo", kuuntelematta sen enempää mitä Nasu hänelle selittää. Muistaako joku, missä kohdassa se oli?)

Jos "tun kaveli" on vetäytynyt taka-alalle, on tilalle tullut "mun kaveli". Se on hahmo, jolla ei ole ilmeisesti muotoa, mutta nimi taitaa olla. Fdodo tai frodo. Nimi lausutaan keskittyen ja lausumiseen hetken valmistautuen, sillä ärrän eli ällän soimaan saaminen vaatii aikansa. Se tulee joskus peen tai äffän jälkeen, mutta toisinaan silläkin sijalla se muljahtaa deeksi. Mun kaveli on erilainen juttu, mm. hänen äiti on tänään kuullun mukaan pakottanut hänet syömään liikaa ruokaa, mutta hänellä ei tullut maha siitä kipeäksi. Meniköhän se jotenkin näin? Lisäksi "mun kaveli" soittaa jostain möykyttimestään laulua, jossa kerrotaan, miten eräältä lähipiirimme lapselta putoaa pää poit. Tämä aiheuttaa tietysti meissä vanhemmissa huolta ja nuhtelua niin, että ohjaamme lapsemme vaikenemaan moisista aiheista välittömästi. Vastaus tässä tilanteessa on aina sama: Mun kavelilla on temmonen laulu.

Mutta on "tunki kavelilla" lauluja. Keskiviikkona olimme menossa illalla jonnekin, ja kolmevuotias seisoi ovella. "Onko tun kaveli juottu ikkunaan?" Ja kun ei, muistaakseni, niin poika käveli pianon luo ja ilmoitti: mä toitan ten miten itän kaveli juokki ikkunaan. Ja näin hän teki, eikä hymyilevään taipuvainen lapsi hymyillyt kertaakaan koko soiton aikana, eikä sen jälkeen. Sillä ikkunaan juokseminen on totista hommaa, mitä hyvänsä se sitten tarkoittaakaan.

S.