Ansiotonta arvonnousua

Aamu alkoi sillä, että sängyn laidan yli retkottaneeseen käteeni työnnettiin sämpylä. Se oli halkaisematon ja pohjasta voideltu. Leipä painettiin käteeni niin, että paksusta voikerroksesta osansa riitti myös sormilleni. Leipä oli kouluun lähtöä tehneen poikani voitelema, ja hän oli selvästi innoissaan, että keittiöstä löytyi maukasta sämpylää. "Mummun tekemää sämpylää", poika arvioi tuodessaan aamupalaa sänkyyni. Arvaus oli perusteltu, mutta ei osunut oikeaan. Mummu nimittäin kävi eilen päiväkylässä ja vaarikin, ja toi yhtä ja toista ja leipääkin. Mutta nämä sämpylät tulivat kotiimme eilisiltana. Kun poika oli jo sängyssä, Katri ja Juho tulivat ikkunaan koputellen suuren herkkutarjottimen kanssa (todistajien läsnäollessa sitoudun palauttamaan tarjottimen omistajilleen. Tähtään myös siihen, että samalla palauttaisin heille kuormaliinan, jota olen lainannut useaan eri otteeseen. Taas se on palauttamatta).

Purin sämpyläni (myös sen laulun "purressansa miehet täällä joutuu kauhun valtahan" voi ymmärtää väärin) ja pitkällisen nousuvaiheen päätteeksi pääsin vuoteesta ylös. Se ei ole ihan helppoa, sillä vuoteemme on tällä hetkellä vajavainen. (Mitä tarkoittaa 'vainen'? Onko se sama kuin vähäarvoinen? Vaja vainen, vainen vaja. Vajahan on itsessään vainen luonteeltaan siinä tapauksessa, ainakin jonkin verran) Vuoteemme alle kuuluisi kaksi hirsiparrua poikkipäin ja niiden päälle kolme hennompaa rimaa pitkittäin, ja niiden päälle taas sängynalusritilä, joita saa kaupasta ja omasta takaa löytyy sellainen myös. Nyt sänky on lattialla, ja vaikka siinä on ihan kelvollista nukkua niin ylösnousemuksen kanssa on vähän niin ja näin, jopa minulla. Nuorempana muistan ihmetelleeni, miksi sänkyjä ylipäänsä on, kun lattiallakin voisi nukkua. Muistan myös, miten teini-iässä nukuin huoneeni muovimattolattialla ihan vapaaehtoisesti, vaikka huoneessani oli tuohon aikaan kaksi parisänkyä. Kyllä oli, vaikka nukuin siellä yksin. Toinen parisänky taisi olla vesisänky. Vesisängyt tulivat ja menivät kuin leipäkoneet muinoin. Rautapadat sen sijaan olevat ja pysyvät, tätä nykyä meidänkin huushollissa, kun saimme sellaisen. Kiitän myös riisipuurokattilasta kaikkia niitä tahoja, jotka sen hankkimiseen ja luovuttamiseen minulle osallistuivat.

Päivä oli niin hidas, etten tiedä, olenko koskaan elänyt näin hidasta päivää toista. Pyörin keittiössä ehkä kaksi tuntia, kunnes yhtäkkiä päätimme lähteä kävelylle kaikki neljä. Vanhin oli koulussa. Tulimme kotiin yhden jälkeen, ja panin saunan lämpiämään. Kuhafilelounaan jläkeen oli miesten saunavuoro. Keskimmäinen on sellaisesta aina kovin innoissaan. Hän ei koskaan istu lauteilla, vaan tekee lakkaamatta jotain. Yleensä vesi tuhlataan loppuun istuntomme aikana, ja joudun hakemaan räystäsalustynnyristä lisää. Kolmevuotiaan ekskursioilta keittiöön ei niin ikään vältytä. Tänään hän häipyi löylyhuoneesta varoittamatta ja palasi kahden pullasudin, valkosipulipuristimen ja 8 ml mittalusikan kanssa. "Mä hain työkaluja". Viiden ja saunan jälkeen menin päiväunille tytön kanssa. Päivän ainoa särö oli päiväunissa, kun tuntui että koko ajan pissatti. Ei silloin voi oikein nukkua.

Eilen oli tosiaan se mummu. Mummu tulee kuin juna paikalle kun vauvaosastolla tapahtuu. Nykyisin tosin junan saapumisessa on tiettyjä epävarmuustekijöitä, joten vertaus ei ole ihan takavuosien veroisessa iskussa. Eilen myös satoi kamalasti. Kävin pahimman sateen aikana kaupassa. Minulla oli leveä, pahvilaatikon kyljestä keskimmäisen sahaama kauppalappu. Sen leveys oli noin 13 senttiä ja korkeus ainakin 25. Toiselta puolen se oli pahvinvärinen eli ruskea, mutta toinen puoli oli valkea. Kirjoitin valkealle puolelle asiani. Kauppalappuun on aina vähän vaikea keksiä asiaa, mutta onneksi vaimo joskus auttaa. Inhottavinta on silloin, kun vaimo sanelee minulle kauppalappuun kirjoitettavaksi "jotain ruokaa". Kun sitten ostan marinoitua kanankoipea saan nyrpeitä nokkia palkakseni. Eilen tosin otettiin askel yhä absurdimpaan suuntaan. Suunnittelimme iltapalaa minun pidellessäni lappua kädessäni, kynää toisessa ja nojatessani huoneemme pihtipieleen. Iltapala tuli sisältämään leipää ja siihen liittyviä oheistarvikkeita, leikkeleitä ja muita. "Osta jotain sellaista, jota voi nostaa purkista lautaselle." Pysähdyimme miettimään, mitä sellainen voisi olla, mutta meille ei kummallekaan tullut mieleen mitään. Sitten ehdotin, että kysyn asiaa ammattilaisilta. Menisin Reimariin ja sanoisin lihatiskin takana seisovalle miehelle tai naiselle, että nyt pitäis saada jotain sellaista, jota voi nostaa purkista lautaselle, kun on tuo iltapala tulossa ihan lähiaikoina. Ja sitten vain kännykän videotoiminto käyntiin ja tallentamaan niitä miehen tai naisen ilmeitä ja sanomisia.

S.