Nainen on naiselle susi

Minä tivasin kerran ystävättäreltäni, onko nainen naiselle susi. Hän piti itsepintaisesti kiinni siitä, että ihminen on ihmiselle susi. Minulla on silti oikeus ystäväni ajatusten tulkintaan. Hän nimittäin on naisasianainen, ja pontevasti puolustaa tiettyjä naisten oikeuksia. Minä puolustan pitkälti samoja oikeuksia, jos kohta en kohkaa niistä niin kuin tämä ystävättäreni. Olen siis naisasiamies. (Aristoteleen kantapäässä käsiteltiin joskus suomen vapaata sanajärjestystä. Yhdyssanajärjestykselle ei muistaakseni myönnetty ihan samanlaista viisumivapautta, jos oikein muistan. Ainakin esimerkinomaisesti mainittiin elinkeinoasiamies, joka sinänsä samana sanana taipuu myös muotoon miesasiakeinoelin.)

Ennen kuin pääsen asiaani, jota minulla tällä kertaa on, on pakko kertoa kohtaamisesta päiväkotilasten vanhemmille suunnatussa tilaisuudessa. Siellä oli paikalla nuori nainen, jota en vielä tuolloin osannut pelätä. Hän ilmoitti tekevänsä naistutkimuksen väitöskirjaa, tai ainakin jonkinsuuntaista jatko-opintoa. Tunsin hänet jollain tapaa entuudestaan. En tarpeeksi hyvin kuitenkaan, sillä kysyin häneltä, onko hän feministi. (Olin siis nuori mies tuolloin, ehkä sen 24 taikka jotain, eikä se ole paljoa se, jos ei ole tämä nykyinenkään ikä, mutta että suotte minulle tällaisenkin kysymyksen anteeksi, aivan kuin etukäteen.) Ja seuraavaksi näin, miten hän epäonnistuneesti suoritti halveksumista ilmaisevan ilmeen peittely-yrityksen. En tänä päivänäkään tiedä, oliko epäonnistuminen tahallista vai aitoa vahinkoa. Naisella oli joka tapauksessa suuria vaikeuksia saada suustaan tyynen oloisena sanat "no tietysti". Siihen meni, sanotaan nyt se kolme sekuntia. Hänen silloinen miehensä oli siinä vieressä, ja muisteli Juicen sanoneen joskus, että "nisti ku nisti". Se oli jotenkin sellaista hauskaa, ja tunnelma vapautui juuri sen verran, että saatoin luontevasti paeta tilanteesta. Mutta sen jälkeen en ole nauttinut tämän naisen suosiota millään tavalla.

Naisasiassa on syytä koko yhteiskunnan herätä. Muun muassa tämä perheväkivalta-asia on nostettava tikunnokkaan, vaikka mätänis. Uskon, että näin on myös tapahtumassa, häpeän muurit kaatuvat tässäkin asiassa ja ihmiset eli naiset uskaltautuvat itsensä ja näin välillisesti myös lastensa suojeluun. Paljon voimia siihen itse kullekin, joka asian kanssa painii.

Harmittaa näin naisasiamiehenä ihan vietävästi naisten puolesta. Että kun ovat niin tyhmiä että sortavat toisiaan, kun olisi ihan oikesti työtä ja tekemistä monessa asiassa naisen aseman parantamiseksi. Voin olla väärässä (lehdessä oli muuten kerran lööppi: Juhani Tamminen: Tein yhden ainoan virheen) tällä kertaa, mutta uskallan väittää ilmiöksi sitä, josta moni nainen, tuosta rakkaasta puolisostani alkaen, on minulle raportoinut. Niissä tilanteissa nainen kohtaa toisen naisen. Niissä tilanteissa, joista olen ilmiöksi kutsumani päätellyt, on kaksi naista, joista toisella on jostain syystä tai toisesta käytössä suhteellista tai absoluuttista valtaa toisen naisen ylitse, tilanteen tai aseman tuomaa valtaa. Näissä tilanteissa vallakas nainen voisi valita vallattoman naisen auttamisen, mutta päättää valita vallattoman naisen alistamisen. Miksi?? Kadehditteko te naiset toisianne? Kertokaa, olen valmis ottamaan iskujakin vastaan saadakseni totuuden selville.

On lukuisia tilanteita, joissa kuulen naisia kohdellun rumasti. Tiedän, ja toisinaan olen itse kokeillutkin, että miehenä näissä tilanteissa olisin saanut aivan toisenlaista kohtelua. Erilaiset kouluunpääsyhaastattelut ovat yksi areena tällaiselle saippuaiselle sorrolle, johon on niin vaikeaa puuttua, että minun on vaikeaa sanoa, miten vaikeaa se onkaan. Areenoita on paljon muitakin. Viimeksi kuulin naisvaltaiselle alalle neljä kertaa pyrkineestä naisesta. Haastattelijat olivat naisia kaikki, ja tiukkoja kuin viulun kielet. Haastattelijat tivasivat, mikä on naisen perhetilanne, ja miten hänen miehensä suhtautuu siihen, että hänellä on tällaisia itsellisiä ajatuksia hankkia ammatti. Tähän kohtaan tekisi jo mieli panna huutomerkki, mutta pyrin sen välttämiseen, teksti huutakoon puolestaan. Aviomiehen suhtautuminen ei kuulunut näille viivasuisille naisille millään tavalla. Aviomiehen olemassaolon he saattoivat nähdä jostain paperista, mutta siihen asian pitäisi jäädä. Vielä vähemmän se kuuluu mihinkään haastattelutilanteeseen.

Haastattelu tehtiin lasiseinän takana, vuoroaan odottavat naiset näkivät kilpasiskojensa haastattelut, vaikka ääni pysyi suojassa. Hakijoina oli joku hassu mieskin. Kaikkien muiden haastattelujen aikana haastattelijat olivat niitä viulunkieliä, mutta nuorten miesten ollessa huoneessa, niin kerrotaan, haastattelevaiset naiset olivat yhtä hymyä. "Äänestys on käynnissä ja koppa ropisee" sanoi Timo Soini viime vaalien alla, kun häneltä pyydettiin kommenttia Portugalin tukemiseen rahoitusvaikeuksissaan. Tuskin saivat pojat pisteitä lasiseinän takana pelkästään ansioidensa mukaan, ellei ansioksi lasketa sitä, että on nuori mies. Miten tällaiset puupäät koskaan ovat päässeet haastattelemaan kouluun pyrkiviä ihmisiä?

Toinen nainen haki toiseen kouluun ja oli vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Siinä missä muilta haastateltavilta oli kysytty, miten he näkevät itsensä tulevassa ammatissa/työssä, tältä ystävältäni ei kysytty muita kuin perheeseen liittyviä asioita. Sen sijaan kysyttiin, miten aikoo selvitä lasten, joita oli muutama, kanssa opiskelujen tahdissa. Koulupaikkaa hakenut ihminen oli alansa valmis osaaja, uskallan sanoa. Ensimmäisestäkään hänen potentiaalista tulevaa opiskelualaansa sivuavasta asiasta naishaastattelijat eivät kysyneet. Ei siis mitään. Muilta hakijoilta oli pyydetty analyysejä, vaikka aikaa oli ollut vähän. Kun keskitytään oleellisiin asioihin, lyhyessäkin ajassa voi ehtiä puhua riittävästi. Jos kysellään jotain perheestä, siis asiasta joka ei haastattelijoille kuulu millään tavalla, on sanomattakin selvää, että pakettiin kuuluu myös ajan "harmittava" loppuminen kesken. Ei saanut koulupaikkaa tämä nainen. Naisten puolustukseksi voisi varmaan mainita, että moni muu nainen sai. Ei siis ollut miesvaltaisesta alasta kyse.

Kolmas nainen on erittäin tunnollinen. Hän on kohtelias ja pitkämielinen monia töykeitäkin ihmisiä kohtaan. Opiskellessaan naisvaltaisella alalla yhden-neljän lapsen äitinä opettajat ottivat hänet silmätikukseen. Monet tekivät hänelle selväksi, ettei hänellä ole mitään eri vapauksia minkään asian suhteen. Nainen ei ollut eleelläkään pyytänyt erivapauksia, eikä varmasti ollut purnannut mistään asiasta, joka kuului opintoihin. Nainen on kaunis ja sävyisä luonteeltaan ja jollain tapaa tyyni varmasti ja opettajat ilmeisesti kadehtivat häntä. En minä tiedä, mutta kun hänen tarinaansa kuuntelin, niin en muitakaan syitä heidän rumalle käyttäytymiselleen keksinyt. En voi tänne kirjoittaa sen enempää, mutta jos minua olisi joku nainen kohdellut vastaavalla tavalla, en olisi uskonut korviani ja olisin kukaties pyytänyt heitä toistamaan puheensa niin monta kertaa, että olisin tullut vakuuttuneeksi siitä, etten vahingossa ole kuullut mitään loukkaavaa. Näiden naisten, opettajien, kunniaksi täytyy mainita, että heidän suhtautumisensa muuttui sitten ajan saatossa. Mutta tytöttely voi jossain yhteydessä naiselta naiselle olla todella julmaa, jos se toisaalta ja toisinaan on halventavaa miesten suunnalta.

Toisinaan olen kuullut luotettavista lähteistä, että jossain puhelinnumerossa päivystää töykeä nainen. Naiselle töykeä nainen, on pitänyt täsmentää, kun olen miehenä soittanut samalla asialla. Se, että naiset kohtelevat minua tai muita nuoria tai sellaiseksi itsensä kokevia miehiä hyvin, on tietysti mukavaa ja kivaa, niin samaa tarkoittavia sanoja kuin nuo kaksi tässä yhteydessä ovatkin. Mutta naisten huono kohtelu on yhtä väärin, oli kohtelijana mies tai nainen. Sen lisäksi, että aivan oikein kiinnitetään huomiota miesten naisiin kohdistamaan fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan, pitäisi naisten keskenään lisätä solidaarisuuttaan huomattavasti. Ja jos ei solidaarisuuteen asti päästäisikään, niin hyvä, kaunis ja tasapuolinen kohtelu olisi kuitenkin kova juttu. 

Aaro Hellaakoskella on runo, jota ei suinkaan ole kirjoitettu naisille ja tuskin sen enempää naisten kuin miestenkään inspiroimana, pikemminkin päinvastoin. Muistinvaraisesti siteeraan, vaikka joiltain osin jonkun mielestä siteerauskin menee ohi aiheen. Puolustaudun kuitenkin sen verran, että täällä blogissa saa olla ikiomalla tontilla, eikä kukaan päätoimittaja tai toimitussihteeri tule kertomaan, montako merkkiä kolumnista tai jutusta pitää poistaa ennen kuin se päätyy lehteen. Sitäpaitsi, nyt saan tehdä sen, mihin entinen esimieheni kiukuspäissään minua kehotti tölväistyäni julkisesti ja aidon typerästi muuatta silmää tekevää: istua hellalle omalla, ei muiden perseellä. Siksi rohkenen tapailla:

Kuka on poiminut tiedon puusta

omenan, ehkei piittaa muusta.

Kuka on noussut valtaan

tallaten toiset altaan,

kaiketi sai, mitä pyys:

eläköön ihmisyys!

S.