Halpahintaista

Vanhan miehen haju sieraimissa on pieni hinta siitä että saa käydä mielenkiintoisen keskustelun. Onneksi ajauduin Luonnonperintösäätiön kojulle kirjamessuilla, sillä siellä tapasin Pentti Linkolan. Ihan kaikkea, mitä ajattelin, en sanonut hänen kanssaan keskustellessani, mutta en silti tuntenut oloani epärehelliseksi. Ensimmäisen kerran törmäsin hänen ajatuksiinsa nimittäin lukiossa. Biologianopettajamme, jonka nimeä en nyt saa päähän mutta jota yleisesti sanottiin mukurapistiäiseksi, koska hän "ensimmäisenä ihmisenä maailmassa näki miten mukurapistiäinen laskee munansa jollekin lehdelle" vai miten se nyt taas menikään, kertoi meille Linkolan ajatuksista. Pentti oli sanonut jossain, että jos kolme nisäkästä, ihminen, norsu ja kirahvi, kävelisivät vastaan ja pitäisi valita minkä niistä ampuu, epäröimättä ampuisi ihmisen. Oikeastaan nyt tätä kirjoittaessa minua harmittaa, etten kysynyt häneltä tästä asiasta tarkemmin. Voihan olla, että Pentin mieli on muuttunut. Sitä paitsi on tuossa hänen ajattelussaan hiljaiselle pohdinnalle sijaa, vaikken itse samaan pystykään. Minä kun niin rakastan ihmisiä kaikesta huolimatta.

Sittemmin törmäsin hänen ajatuksiinsa uudemmin, taas lukiossa. Kirjoitin äidinkielen silloisen aineistokokeen preliminäärissä esseen Linkolan kirjoituksen pohjalta. Vailla mitään tietopohjaa pidin Linkolan ajatuksia höyrypäisinä. Ajatukseni pohjautuivat kritiikkiin, jonka olin poiminut mukurapistiäisen puheen rivien välistä. Hän muun muassa kertoi, että luonnonsuojelijat ovat hirveän vihaisia Linkolalle kun hänen radikaalit ajatukset pilaavat heidän maineensa.

Nyt kun olen vanha ja viisas, minun on monin kohdin helppo samastua Linkolan ajatuksiin. Hän on ateisti, mutta kokee pyhän metsässä, tietysti. Niin minäkin koen, eikä siinä ole mitään epäkristillistä. Pentti Linkola rakastaa puita, ja pitää Suomen dendrologista seuraa erinomaisena seurana. Hänellä on maatilkku, jonka ymmärtääkseni on testamentannut Luonnonperintösäätiölle. Sieltä hän ei kaada puita. Niitä on hänen mukaansa yhdeksän. Loput ovat taimia. Raja on helppo vetää; kun Pentti levittää kätensä syleilläkseen tuota puuvartista kasvia, halauksen kohde on taimi jos sormet tapaavat toisensa puun toisella puolella. Pentti kertoi minulle olevansa katkera eräälle vieraalleen, jolla oli "gorillan kädet" ja joka ei löytänyt metsästä kuin kaksi puuta.

Pentin perustama säätiöhän on mitä mainioin. Säätiön tehtävänä on ottaa vastaan lahjoituksia ja ohjata ne lyhentämättömänä metsän hankintaan. Säätiön hankkima metsä rauhoitetaan ikuisiksi ajoiksi. Upeaa.

Itse ostin heiltä paidan, ja Pentti sanoi minulle että en kiitä sinua vaan onnittelen. Valitsin pliisun ja sellaisen vähän sanomallisemman printtikuvion väliltä sen rumemman, sanomallisemman. Pliisua olisi voinut pitää päällä niin, että harva olisi tiennyt siinä olevan luonnonperintösäätiön logoa, vielä harvempi olisi tiennyt mitä se sellainen voisi tarkoittaa.

S.

Ps. Kun lähdin Pentin luota olin törmätä Vanhasen Mattiin. Säpsähdin kun tajusin kuka siinä on, ja sitten minua alkoi hävettää ja harmittaa. En jotenkin halunnut kuulua siihen joukkoon ihmisiä, jotka säpsähtävät nähdessään läheltä Vanhasen Matin. Sellainen kohtaaminen pitää ottaa vastaan ihan viileästi.

Pps. En enää muista, mitä ajattelin, kun kirjoitin tuon otsikon. Joku oli kuitenkin halpaa, sitähän se tarkoittaa.