Ilmari

Muuan Ilmari tuli kerran isännän elkein toimistooni. Hän oli maalainen siinä katsannossa kuin maalaisia yleensä ollaan: ulkoa päin katsottuna. Se vain oli surullista että Ilmarin panssarin alla hänen tunteellisuus piili, possessiivisuffiksiivin pois jättääkseni. Ilmari uhosi ja vähän inttikin ja oli jotenkin toistaitoisen oloinen, jos nyt suoraan sanon. Jälkeenpäin kävi ilmi, että hän oli valikoiduissa asioissa kovinkin taitava mies.

Hänellä oli kämppä jonka hän väkisin halusi vuokrata minulle. Ajattelin, että jos mies on noin innokas, tarjoan siitä niin vähän, ettei harmita jos se sitten tuleekin syliin, kämppä. Ja sehän tuli. Hän tosin vetosi minuun voimakkaasti hintaneuvottelun aikana, että nostaisin tarjoustani, sillä asunnon yhtiövastike oli kova. Vuoden päästä kuulin, ettei Ilmari ollut maksanut ensimmäistäkään yhtiövastiketta, joka hänen maksettavakseen kuului.

Senp on Seppo Ilmarinen ylen taitava takoja. Tämä toinen Ilmari oli ketku. Kuulin hauskoja tarinoita isännöitsijältä, miten Ilmari oli ostanut asunnon jostain huutokaupasta ja korottanut kahden eri yhdistyksen kautta hintaa vuorotellen ylöspäin ja kun sitten toinen hänen yhdistyksistään oli voittanut ja toinen hävinnyt, hän haastoi tämän voittaneen yhtiön oikeuteen sen hävinneen yhtiönsä kautta. Oliko siinä sitten haettu jotain korvauksia jostain, en ihan tarkkaan tiedä. Mutta ihan taitamattomasta kaverista ei ole kyse, ainkaan kaikilta osin taitamattomasta.

Kun nyt syksy tulee, ollaan siinä pisteessä, että tämä taloyhtiö on vaihtamassa lukkosarjat Ilmarin asuntoon. Mietin ääneen puhelimessa isännöitsijälle, että onkohan pelkoa, että Ilmari ilmestyy asuntoon silloin, kun vaihdamme lukkoja. Isännöitsijä ei aikonut kutsua häntä paikalle, vaikka hän ilmaisi asian toisaalta houkuttelevan. "Tapaan idiootin joka aamu kun katson peiliin, mutta olishan se jännä nähdä, onko ne kaikki idiootit samannäköisiä".

S.