Lepoa

Kai se sitten on niin, että musiikki voi tuoda rauhan ja levon, vaikka olisi huutavaakin. Brahmsin saksalainen requiem soi hiljattain tuolla Naantalissa erittäin keveissä puitteissa; kyseessä oli säveltäjän kamariversio, esityksen järjestäjien mielestä teos oli "requiem kuorolle, solisteille ja nelikätiselle pianolle". Jäimme rouvelin kanssa pohtimaan nelikätistä pianoa. Toki kolmijalkaista flyygeliäkin voisi pohtia.

Brahmsin requiem, kuten tiedetään, koostuu saksankielisistä kappaleista Raamattua, sieltä ja täältä. Voi miten se onkaan kaunis teos.

"Denn wir haben hie keine bleibende Statt,
sondern die zukünftige suchen wir."


(Hebräer 13, 14)


Tätä toista sitaattia ei huudeta, mutta ne pasuunan äänet tulee aika iskevänä kuorosta, pienestäkin. Hyvin sävelletty musiikki houkuttaa laulamaan hyvin, tai ainakin innokkaasti, mikä aina palvelee tarkoitusta.


Denn es wird die Posaune schallen
und die Toten werden auferstehen unverweslich;
und wir werden verwandelt werden.
Dann wird erfüllet werden das Wort,
das geschrieben steht.
Der Tod ist verschlungen in den Sieg.
Tod, wo ist dein Stachel?
Hölle, wo ist dein Sieg?

(1 Korinther 15, 51.52.54.55.)

Ja vielä:

"Nähkää omin silmin, että minulle on ollut vähän vaivaa, mutta olen saanut suuren levon".

Minä muuten en tiedä, mitä tämän kohdan taustalla on. Lakki - päästä!

S.