Vieras sai osakseen huonoa kohtelua.

Vieras tuli taloon. Hän tuli hyvin myöhään, mutta ei se ole syy kohdella häntä huonosti. Ilta meni ihan hyvin, mutta aamulla kun herätin hänet syömään, niin aamupalan yhteydessä tuli tarjottua kinkkua. Savusaunapotkaa, jos tarkkoja ollaan. Tiedustelin, kelpasiko hänelle sellainen, puukolla leikattava leivänpäällysliha. Miksei, jos se vain on syötävässä kunnossa. Vakuutin että oli se. Aamiaisen jälkeen kävi ilmi, että kyllä oli liha parhaat päivänsä jo nähnyt. Parasta oli ennen. Toki se vielä minun syötävässä kunnossa oli, mutta harmitti, että tulin tarjonneeksi sellaista vieraalle. Itseäni rangaistakseni söin kimpaleen suuhuni niine hyvineen. Sitä oli sellainen esikoululaisen nyrkin kokoinen pala.

Illalla söimme sitten ehtoollista elikkä illallista. Ruokalistalla taisi olla spakettia ja jauhelihaa. Vieras kajosi pöydältä löytyneisiin muniin ja kysyi, ovatko nämä keitettyjä. Sanoin, että ovat. Ja että saako niitä syödä, no saa. Ja niin hän otti ja kuoraisi munan, joka oli niin löysää, että valui melkein näpeille. Vieras sanoi, että ei tämä ole keitettyä ja heitti kananmunan roskiin. Harmitti kovasti, ei se että muna meni roskiin vaan se että tarjosin hänelle keitettynä keittämätöntä munaa. Olin aamulla keitellyt munia, mutta kun tuli veden kiehumisen aika taisin panna levyä pienemmälle ja liottanut munia sitten hiljalleen haaltuvassa vedessä siinä toivossa, että hyytyminen ei pysähtyisi liian aikaisin. Pysähtyi kuitenkin.

Siinä aterioiden välissä kävimme pihalla. Lapset yrittivät jakaa polkupyörää. Ajetaan vuorotellen, sää ajat ylämäet ja mää alamäet, koululainen ehdotti esikoululaiselle ihan pokalla. Ei kelvannut. Ennen ulkoilua lapset pelasivat sisällä. Kolmevuotias hävisi ja kun hän hävisi vielä toisen tai kolmannen kerran, kiukku purkaantui fyysisenä väkivaltana. Jälkituoksinassa lapseni itkeskeli minulle ja kävi läpi tapahtunutta: "Tekit mieli vetää X:ää tulpiin ku mää hävitin".

S.