En nukkunut yöllä. Ensinnäkin meni myöhään ja toiseksi olen ruvennut valvoskelemaan. Yöllä valvoessa tulee monesti mieleen rullaviisujuttuja, mutta päivällä ne ei vät enää ole siellä. Kun aamu yön jälkeen alkoi sarastelemaan, nousin ylös sängystä yrittämästä ja katsoin, miten kaunista kaikkialla oli. Oli ihan siistiä. Aivan pyhä. Ulkona oli kuura. Himmeä valo alkoi tulla ikkunoista sisään ja sitten se voimistui. Kuljin vähän  ympäri taloa kameran kanssa ja ihastelin. Mietiskelin eilistä iltaa. Mieheni se eilen esitteli vieraillemme äänilevyjään. Sitten myöhemmin päivällä mieleeni tuli muuan Pirkko. Pirkko näyttää ulospäin ehkä vähän totiselta. En oikein hyvin tunne Pirkkoa, mutta olen ymmärtänyt, että Pirkolla on sangen jalostunut huumorintaju. Kerran Pirkko oli pyytänyt vieraita kylään katsomaan diakuvia. Pirkko oli teipannut seinälle diakuvia kehyksissään ja kulki sitten kuvan luota toiselle näyttäen taskulampulla valoa kuvan kohdalla ja kertoillen huoneessa istuville vieraille kuvista.

Ennen kuin haimme poikamme kotiin yökylästä ja ennen kuin olin ajatellut Pirkkoa, mietiskelin, että seuraavaksi on minun vuoroni kertoa äänilevyistäni joista en luovu. Tervetuloa sitten taas. 

K.