perjantai 9. joulukuuta 2011




Hui miten palelen kuoleman kuussa!
Turkki on jäässä, kolotus luussa.
hm hm hm (en muista) hm kuura,
varpaitten välissä hyhmä ja huura.

Lehtimyyjä soitti ja kysyi, tuuleeko Paraisillakin. Ulkona on kaljama, sataa kissoja ja koiria ja puukkoja ja peruukki lentää tuulen mukana.  Arki on työlästä kun univelka vaivaa. Siksi ei Rullaviisukaan päivity niin  usein. Tekisikö lohisoppaa vai menisikö päiväunille.


K.

8 kommenttia:

  1. Päiväunille. Sen jälkeen jaksaa tehdä sen sopan. Toisin päin ei ehkä onnistu.
    Kauniita hiutaleita ikkunassa!

    maria

    VastaaPoista
  2. Maria, noudatin neuvoasi ja olen kuin uudestisyntynyt. En muistanutkaan, että tältä voi tuntua silloin kun ei väsytä. Sopasta tuli ihan hirveän hyvää.

    K.

    VastaaPoista
  3. Päiväunet ovat pelastus täälläkin. Tosin olen joutunut hankkimaan korvatulppia että ne onnistuisivat. Kauniita, kauniita kuvia. Kun on tämmöinen murheellinen olo kuin minulla nyt, ne tuntuvat erityisen kauniilta. Täällä on ulkona myös kaunista, olin ehtinyt unohtaa sen.

    Olisi kiva jos pääsisitte meidän saunaa lainaamaan sitten kun tulette.

    Tämä päivittyy mukavan usein.

    VastaaPoista
  4. Täälläkin palelee välillä niin mahottomasti! Mutta sitten auttaa, kun liikkuu kamalasti tai kaivautuu peiton alle keskellä päivääkin.

    Kuvasi ovat tosi esteettisiä! Sinulla on silmää kauniille, etkä huoli kuviisi mitään rumaa. Tinkimätöntä työtä on mukava katsella. (vaikka muukin kelpaa monesti, kuvilla on paljon erilaisia tehtäviä.)

    Minä aivan hämmästyin, että onkohan talonne hernekeiton värinen, kuten meidänkin! Niin kauniit ikkunat.

    VastaaPoista
  5. Joskus muutama vuosi sitten kun oli tiukka aika, suunnittelin perustavani blogin nimeltään Eloonjäämisiä. Siihen olisin raportoinut kaikkea kaunista ja mukavaa. Tämä on toiminut vähän samansuuntaisella periaatteella, mutta ei itsetarkoituksella vaan siksi, että sitä kaunista on luontevampi kuvata. Täällä on kyllä ihan yhtä paljon rumaakin, rytöläjää ja repaletta. Ja jokapaikassa tuolla ulkopuolellakin. Joskus tämä näkökulma alkaa tuntua ihan pliisuilulta ja tekee mieli näyttää sille kieltä. Lälläslää, meilläpä ei olekaan täydellistä idylliä vaan oikeasti ihan mieletön sotku ja osataan riidelläkin.

    Anni, meidän talo on vaaleankeltainen. En oikein pidä sävystä, vai johtuukohan se siitä että maali rapisee paikoin rumalla tavalla. Joku keltamulta voisi olla ihan jees.

    Kuules anonyymi, olen aikonut hankkia niitä korvatulppia minäkin. Voisivat olla aika hyvä juttu. Saunottais mielellämme.

    VastaaPoista
  6. Maali voi muuten rapista kauniistikin. Mutta pappa oli mennyt laittamaan jotain muovimaalia tuohon ulkoseinään. Helppoheikit olivat myyneet sille sellaista. Se oli poistettu heti pian kun oli käyttäytynyt jotenkin oudosti se maali ja öljymaali maalattu sijaan, mutta muovimaalistakohan johtuu että tuo ei rapise ihan kauniisti. Ja harmi, jos lautaan jäi sitten jotakin muovia silti.

    Pappa ei edes maininnut tästä mitään kaupanteon yhteydessä. Sitä varmaan hävetti. Poikansa paljasti myöhemmin.

    VastaaPoista
  7. Niin, kyllä mä ymmärrän tuon kielen näyttämisen halun harmonialle ja kauniille. Välillä varmaan just rupeaa tuntumaan tuolta. Mutta musta tällä blogilla tämmöisenään on paikkansa. Kauniit kuvat vaan ovat niin tarpeellisia! Ja tekstissä toki tulee esiin elämästä muutakin kuin harmonisia sävyjä. Vaikka musta kuvat voisivat toimia ihan itsenäisinäkin. Toki mielelläni luen juttujanne myös!

    VastaaPoista
  8. Minäkin pidän tämän blogin idyllistä ja kauniista kuvista. On mukava ajatus avata rullaviisu, kun tietää saavansa mukavia katselu- ja lukuelämyksiä.
    Suosittelen myös päiväunia, aina kun mahdollista.

    VastaaPoista