Kälviä

Jokapaikan höyli hupikirja Elimäen tarkoitus, jonka nimessä implisiittisenä viittauksena olevan Elämän tarkoituksen huomasin vasta vuosien hekottelun jälkeen, oli jälleen eilen ajankohtainen. Ei ihan loppuun saakka, mutta soveltaminen ei ollut vaikeaa.

Kälviä (v.)

Henkilöä alkaa kälviä, jos hän mennessään verotoimistoon on varannut mieleensä valmiiksi kiukkuisia sanomisia verovirkailijalle, ja hän osoittautuukin ripeäksi ja tahdikkaaksi.

Hiidenheimot ja muut suokoot anteeksi, kun vapaasti muistellen sanamuodot eivät ole aivan niin hauskoja mitä kirjassa, mutta näin se ajatus suunnilleen menee. Meillä kotona lausutaan usein vain "henkilöä alkaa kälviä." Ja sitten joku hymähtää, yleensä vaimo mutta joskus minä. Tarinaan liittyy tarina, jossa meillä kerran oli mies, joka oli Kälviältä. Ei hän sukulainen ollut, todettakoon. Ja hänelle me sitten kerroimme, mitä kälviminen tarkoittaa. Ja hän ei ymmärtänyt ollenkaan, mistä on kyse, ja jossain vaiheessa lakkasimme sitten selittämästä. Sen jälkeen tuo "henkilöä alkaa kälviä" on jostain syystä hymyilyttänyt meitä.

Tapasin nimittäin naapurini erään puuronsyömistilaisuuden yhteydessä viime viikolla. Hän hehkutti, miten hieno paikka tämä Parainen on, kun täällä on oma verotoimistokin. Ajattelin, että täytyypä käydä kokeilemassa, millainen paikka se on. Ja eilen kokeilin.

Kiipesin kolmanteen kerrokseen, vähän syyllisen tuntoisena menin siitä poliisilaitoksen (sanotaanko niitä vielä missään poliisiasemiksi? Siellä kai ne edelleen ovat asemissa vaikka nimi muuttuukin) ohi. Perillä pyöräytin päätäni ja huomasin erittäin avoimen tiskin, jonka takana oli nainen. Hän hymyili ja tervehti minua ja kysyi, että mitenkäs. Ja minä siinä päivittelemään, että kun ei ole jonotusnumeroa, että tästäkö sitä vain tullaan. Ja hän sanoi että näin vain, ja että melkein kannattaa Turusta tulla bussilla tänne asioimaan. Voin suositella. Meillä voi sitten käydä kahvia juomassa samalla reissulla.

Mainittakoon nyt vielä selvyyden hälventämiseksi, että olin avoimella mielellä verotoimiston suhteen kavutessani portaita eikä kälvimiselle siksi ollut edellytyksiä minun kohdallani.

Sitten kerroin, että olin kuullut, että täällä on verotoimisto, ja ajattelin tulla katsomaan. Ja virkailija piti sitä hyvänä ideana. Kohta sitten sanoin, että on mulla asiaakin. Ja hän vakavoitui hieman, ja siirsi smalltalk-moodin syrjään ja keskittyi asiaani täydellisesti, ja kun asian sanoin, niin sitten taas tunnelma oli ihan kepeä. Hänellä oli itsellään ollut joskus samanlaista asiaa verotoimistoon mitä minullakin.

Ja kun kerroin jossain vaiheessa asiointia osoitteeni, hän sanoi, että ahaa, naapurisi rouva käveli sinua tuossa vastaan. Ja totta, alakerrassa tapasin naisen, joka hymyili minulle mutta jota en oikein saanut päähäni, että kukas te nyt oikein olette. Kuulin verotoimistosta, että hän on eläkkeellä oleva kampaaja ja asuu siinä ja siinä talossa siinä niin, mutkan kohdalla. Voi olla, että Pasilan verotoimistossa ei tule mutkassa asuvia eläkeläiskampaajanaapureita vastaan, ja vaikka tuleekin, ei veronainen sitä kuitenkaan tunne, sillai.

S.