lauantai 17. joulukuuta 2011

Meri on rannaton

Kuusi on ainoa puu
joka ylhäältä odottaa
pilvistä tai avaruudesta
laskuvarjotonta putoajaa.

Satoja oksia on
siinä päällekkäin, alemmat
tukevampia, notkeita kaikki.
Koivut ja männyt luita murskaavat

niissä lyhyet on
taikka harvat latvustot
Niiden läpi voi hyvinkin hujahtaa
ja alla on kannot ja kalliot.

Jos joudut putoamaan
pilvistä tai ylempää,
älä ajattele järveä, suota,
älä kuustakaan, anna sen yllättää.

Veijo Meri taipuu tähänkin. Meri on rannaton, mitäköhän hänelle kuuluu tänään? En ole lukenut mitään hänen voinnistaan tai ajattelustaan tai julkisesta elämästään, liekö sellaista? Ihminen saa onneksi vielä vanheta rauhassa julkisuudelta. Vaikka olisi kuinka kiinnostava ja myyvä tyyppi ollut elämänsä aikana, enkä nyt puhu Veijosta sen enempää kuin kenestäkään muusta yksittäisestä ihmisestä tai Manusta, niin kuoleman lähestyessä ihminen jätetään rauhaan. Onko se kunnioitusta vai sitä, että vanhus ei enää kiinnosta? Jalkaväen kenraali Äänruut kiinnosti aina ennenvanhaan itsenäisyyspäivänä, hän kiinnosti loppuun saakka sellaisena yhden asian ihmisenä. En muista, että häntä olisi koskaan kovin monipuolisesti esitelty missäään haastattelussa tai muussa, toki olemme eläneet melko vähän yhteisiä vuosia hänen kanssaan. Einojuhani Rautavaara on jo vanha mies. Niin kauan kuin hän säveltää, hän kiinnostaa. Kiinnostaako vanheneva Einojuhani enää ketään? Sitten vanhukset taas vaikenee.

S.

S.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti