Pieniin poikiini on helppo kiintyä, tyttäreni viehätysvoimaa sen sijaan on mahdoton vastustaa millään tavalla.
Keskimmäinen rokkaa tätä nykyä. Isoveli pahentuu siitä, eikä moinen rokkaaminen minullekaan oikein sovi. Jostain syystä villi hypintä, naama irvessä nonsensen suoltaminen ja vasemman käden kouralla oikean kainalon hiplaaminen samalla kun oikea käsi on ojennettu ulos yläviistoon, kuin kitaran kaula konsanaan, huvittaa kuitenkin enemmän kuin harmittaa. Sanatkin ovat verrattain hauskoja paikoitellen. (yksi laulu alkaa säkeellä "olkaa valmiina lokkaamaan", jatkuu saman tien säkeellä "olkaa valmiina lokkaammaan" ja päättyy luontevasti lyhyen hengityksen jälkeen säkeeseen "olkaa valmiina lokkaamaan")
Pitäisi aina kuitenkin nähdä se lapsi siellä hauskankin esiintymisen takana. "Aikuitet aina naulaa. Mä en tykkää ku ne naulaa." Keskimmäinen sanoi ihan vakavana eilen. Hän toisaalta haluaa esiintyä, mutta kuten esiintyvät taiteilijat enimmäkseen, toivoo, että hänen esiintymisensä otetaan vakavasti. Ne, jotka ovat sen nähneet, tietävät, ettei se ole aina ihan helppoa. Joululomalla ihmisten luona kierrellessämme vanhempi pojista otti usein esille taipumuksensa lauluhommiin, ja tilasi enemmän tai vähemmän sopivia lauluhetkiä itselleen muutamassakin olohuoneessa. Toki minä häntä aina kannustin, jos oli suinkin saumaa. Ehkä nuorempi sitten toivoisi jotain samanlaista vastaanottoa omille oodeilleen. Esim sille "Polontalvet iltot päättä" -räpille, jossa keinutaan koko esityksen ajan vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. (jos kuulen oikein, siinä laulussa toistuu muuan rumahko ulostesana, mutta en ole varma. Aina sellaisen kuullessani pyrin tietysti muistuttamaan, että rumat sanat on syytä pitää pois mielestä ja suusta.) Mutta kun ei veljesten esitykset ole oikein yhteismitallisia. Ihan mahtavia molemmat tietysti, mutta.
S.
ihmisellä on syntymälahjana myös tarve tanssia, ilmaista tunteita keholla, sen avulla voisi vapauttaa kaikenlaisia lukkoja (jossain vaiheessa se muuttuu paheksuttavaksi ainakin joissain kulttuureissa)
VastaaPoistaKuitenkin vauvakin heiluu vaikka Bachin tahdissa.
Voi ei! Kyllä mää nyt nauran Samppa sun jutulle täällä, vaikka tietysti haluaisit että otettaisiin vakavasti!
VastaaPoistaJuuri tänään ajattelin Mitjaa ja Petjaa ja Huldaa heti sen jälkeen kun vaihtelin Niilolta vaippaa. Siis että tuleekohan Huldasta Petjan vai Mitjan kaltainen vai ihan omanlainen.
Ja kiitokset niistä kahdesta vaipanvaihdosta! Se on ystävällisyyttä jos jokin, että oma -aloitteisesti vaihtaa toisen lapselta vaipan. Toki siinä voi olla oma lehmä (nenä) ojassa mutta Niilon tapauksessa en vielä sitä usko.
-em
Saa poistaa kommentin, ajattelemattomuuttani käytin nimiä.
VastaaPoista-em
Tuosta yllä olevasta täytyy oikaista tai täsmentää sen verran, että en koe omaksi toimintamuodokseni sellaista liikehdintää ja rokeltamista, jota poikani harrastaa. Jostain hän sen on napannut, ei minulta eikä vaimoltani, mutta hyvin vaivattomasti oppiminen on tapahtunut. Sen sijaan suon hänelle täysin sen liikkumisen riemun, mikä hommaan selvästikin liittyy. Uskon myös lukkoteoriaan.
VastaaPoistaMitä vaippoihin ja nimiin tulee, niin niissä on se yhteinen piirre, että molempia voi vaihtaa. Vaipan vaihtaminen on vain helpompaa, ja ehkä siksi Niilolta vaihdoin vaipan enkä nimeä.
S.