Tärypora

Mikä on tärypora? Älkää kysykö, en minä tiedä. Kai pora, joka täryyttää. Sanotaanko täryporaksi sellaista massiivista vehjettä, joka vain hakkaa, ei siis poraa? Jos sanotaan, niin taas kerran saavat pessimistisesti maailmaa hahmottavat ihmiset suuvettä hammaskivimyllyynsä: Ei mene oikein tämäkään asia.

Edellisen kerran Kortelan ABC:lla käydessäni katkesin nauramaan. Oululaisilla on tähänkin, no, oululainen sanonta: nauraa litkana. Vai tuleeko tuo jostain muualta? Minä nauroin litkana.

Olimme mainostaneet ystäville ja ehkä erityisesti toisillemme, että teemme reissun Raumalle. Pääasiallisena kohteena oli siis Kortelan ABC, jonne minulla oli syömäkuponki, kahdenkympin kokoinen. Sivuseikkana mainittiin, ystävillemme ja toisillemme, että käymme samalla reissulla vanhassa kaupungissa ja kirpputoreilla, jotka sanalla sanoen (ai ai kun tuo "sanalla sanoen" on venäläinen ilmaus; lähtemättömästi se on jäänyt päähäni kuitenkin Nalle Puhista Ihaan replikaatiosta "Sanalla sanoen: sydäntäsärkevää" joka äänikirjana silloin kerran mm. bussissa ruotsinmatkalla mutta ehkä aiemminkin, mm. Jämsässä kuullessani sai molemmat aivosoluni miettimään, onko väärin, jos kirjoittaa sydäntä särkevää, ja jos ei, voiko senkin jälkeen sanoa: "Sanalla sanoen: sydäntä särkevää" ja jos ei, niin miten väärin se lopulta on ja ketä kohtaan) ovat maan kirkkainta kärkeä. Muuan raumalainen pohti, onko se SPR:n kirpparin säännönmukaisuus satakuntalaista säännönmukaisuutta tai sen ilmentymää. Voipi ollakin. Käykää katsomassa. Rouvelini on sieltä joskus otellut kuviakin tänne, mutta siitä on ainakin vuosi aikaa. Varsinaista asiaa vuosi ei muuta miksikään. Samat kaulahuivit siellä vieläkin oli, yhtä siististi viikattuina. Ties kuinka monta kertaa nekin on käännetty ensin ylösalaisin ja sitten takaisin koreihin. On siinäkin elämä huivilla, tulla nyt katselluksi ja käännellyksi ja viikatuksi ja taas, ees taas.

Kello oli yksi ja olimme päässeet Raumalle. ABC kylpi helmikuisessa auringonvalossa. Ja minä menin sisään ja minulla oli kuopuksemme kantokopassa. Ja sisällä tajusin, että meteli on aivan mahdoton, ja ABC:n ruokalaosasto oli suljettu lastulevyseinin, ja vain myymäläosasto palveli, ja siellä se meteli vasta mahdoton olikin, ja voi, miten minun kävikin sääliksi sitä nuorta naista, joka seisoi siellä tiskin takana. Hänen täytyi olla mestari huulilta lukija tai sitten hän oli ollut hommassa vasta vähän aikaa, koska siinä hommassa ei vain voi olla kauaa sairastumatta ja jäämättä hommasta pois. Täryporan, tai mikä se nyt onkaan, melulta en kuullut omaa ääntäni, en totisesti kuullut. Ja nainen katsoi minua vasikankatseisena kun yritin puhua hänelle. Hän ei aluksi kuullut asiaani, mutta oli toden totta myötätuntoisenkatseinen. Ja voi voi voi sitä nuoren kassanaisen laupiasta katsetta kun hän kuuli asiani: Olemme Paraisilta asti tulleet tänne nauttimaan tätä kahdenkympin lounasta. Mutta muuta hän ei voinut kuin olla mahdollisimman myötätuntoinen ja kertoa, että sitten taas pääsiäisen jälkeen täältä saa ruokaa. Mutta sitä kertoessani rouvelini astui ovesta sisään, ja seisoi viiden metrin päässä ja nauroi kaksin kerroin, tai puolintoistakerroin, minä näin, mutta naurua en kuullut, sillä täryporan meteli oli niin mahtava.

S.