Sitä kuuluu

Moikka rouveli!

Rakas puolisoni luki rullaviisua ja kannusti minua kirjoittamaan edelleen. Näin hän kuulemma pääsee kärrylle siitä, mitä päässäni pyörii. Täytyy ottaa tämä hienoinen kritiikki tosissaan, ja kirjoittaa ahkerammin tänne jotta aviosuhde pysyy erinomaisena vastakin!

Tänään tapasin ruokaillessani kaksi eri seuruetta. Ensimmäisessä oli kolme naista, joista yksi sanoi muuttaneensa mielensä. Että kun aiemmin Parainen oli paikka, josta piti pyrkiä pois, aikuistumisprosessin edetessä siitä on hänelle tullut paikka, jonne ajatuksissa on kiinnittynyt ja jonne aikanaan voisi kuvitella päätyvänsä, jahka sitä ihminen jonnekin päätyy.

Toisessa seurueessa oli yksi nainen. Hän liittyi pöytyeeseeni kun edellinen retkue oli lähtenyt kälppimään. Siinä välissä en ehtinyt montaa silakkapihviä syödä. Hän tervehti minua ja jatkoi sitten syöntiä, kuten meillä Suomessa on tapana, kun vastapäätä istuu tuntemattomia. Tervehtiminenkin on norminylittämistä, mutta tulipahan ylitettyä.

Parin silakkapihvin jälkeen kysyin häneltä jotain, muistaakseni että puhutko suomea. Muutaman sanan hän osasi, ja luetteli ne. Viimeinen niistä oli 'hyvä', johon minä sanoin, että hyvä. Hän kysyi vastavuoroisesti, että osaanko minä kiinaa. Kuulin hänen kysyvän, osaanko tanskan kieltä, mutta siitäkin harhakuulosta selvittiin.

Hän oli kiinassa opiskellut maisteriksi kiinan kielestä, ja opettanut sitten lapsia yhdeksännellä luokalla neljän vuoden ajan, ja väsähti sitten siihen. Ja tuli Suomeen, ja on täällä nyt ollut sitten kolme vuotta ja pitää Suomea toisena kotimaanaan, vaikkei tosiaan montaa sanaa osaakaan täkäläistä kieltä. Ja opiskelee täällä edjykeishöniä. Hän haukkoi henkeä kun selostin, minkälainen on suomalainen systeemi, jossa lapsen syntymän jälkeen on ensin äitiysloma ja sitten on joko isän tai äidin loma, eikä siinä ole kyse mistään viikonloppulomasta, pelkästään.

Naisen nimi oli "John", oletettavasti, kirjoitusasu lienee siis muotoa Chon tai Cho, olen niin vähän opiskellut kiinaa, etten ole ihan varma. Mutta varmistin, että intonaatio on ylhäältä alaspäin.

Sitten palautin sauvasekoittimen, jonka olin aamulla saanut bumerangina. Minulla ei ollut kuittia eikä myyjä suostunut ottamaan vatkainta vastaan. Vatkain oli Hiilipsin, kuten Reijo sanoisi. Se meni rikki viime kesänä. En minä nyt jaksa selittää, mutta kun soitin hiilipsin asiakaspalveluun, sanoivat, että ei kun viet vain sinne kauppiaalle sen, kyllä hän saa sinulle antaa uuden. (Rouvelille muuten selostin tarinan juurta jaksain, joten hän on ihan kärryllä tästä asiasta.)

S.