Ei liene asiaa, johon ei voisi törmätä. Vielä en ole saanut pyykkikoneen oven saranaa ja voi toki olla, etten koskaan saakaan, mutta jotenkin tuntuu, että jos hyvin käy, saatan saadakin. Ei kauaa edellisestä postauksesta mennyt, kun Esko sanoi, että sinullako oli pyykkikoneen kanssa ongelmia. Minä että minulla, mutta mistä sinä sen, ja kävi ilmi että hänen appensa on koneenkorjaajamiehiä ja tämän apen tytär oli siis lukenut tekstin murtuneesta saranasta. Kivaa, niin kai voin sanoa.
Kävin kuukausi sitten talossa, joka tyhjenee. Autoimme Leo-Lassin kanssa talon tyhjennysurakassa kantamalla sieltä kiikkustuolin ja kirjoja. Yksi kirja on ollut vessalukemisenani: Arvo Hautalan muistelmateos "Kehuttiin Lakkokenraaliksi". En selittele enempää, mutta sanon, että on hyvä lukea esim. kommunistien kirjoittamia kirjoja. Se avaa ihan toisenlaisia mielenmaisemia. Sitten siteeraan.
"Valmistin omaa työtäni varten suunnitelman, jonka piiritoimikunnan työvaliokunta hyväksyi. Sen mukaan kävin kaikissa piirin perusjärjestöissä ensisijaisena tehtävänä osastojen ryhmätyön elvyttäminen ja tutkimus siitä, miksi jäsenmaksuja jätettiin maksamatta. Kierroksella havaitsin, että puolueeseen kuului erinomaisia tovereita, jotka itseään säästämättä tekivät työtä.
- -
Eräs kysymys, joka jatkuvasti tuli esille, oli se, miksi Neuvostoliitto ei toisen maailmansodan jälkeen ottanut valtaa Suomessa. Siinä oli sitä sävyä, että syytettiin niin Neuvostoliiton kuin SKP:nkin johtoa siitä, ettei valtaa otettu. Kun sama väitä toistui miltei kaikilla paikkakunnilla, niin totesin, että ellei sitä selvitettäisi, harhautuisivat ihmiset virheellisiin käsityksiin meidän puolueemme pyrkimyksistä. Päätin kutsua osastojen aktiivijäseniä koolle ja esittää alustuksen, johon vakavasti valmistauduin. Sen jälkeen keskusteltaisiin. Tavoitteeni oli saada loppumaan tuo vuosia jatkunut jankutus. Tietysti kokoukseen täytyi ahtaa muitakin asioita, niin kuin siihen aikaan oli pakko.
Aloitin siitä, miten ylipäätään voitiin esittää ajatus, että Neuvostoliiton olisi pitänyt tehdä Suomessa vallankumous. Mitä eettisiä perusteita tällaiselle vaatimukselle voisi olla? Selostin lyhyesti kommunistien periaatteita näissä asioissa ja viitaten auktoriteetin kantaan totesin, ettei sosialistinen vallankumous ole vientitavaraa. Samalla koetin selvittää, miten kohtuuton tuollainen vaatimus oli. Bolsevikit joutuivat Venäjällä tekemään vallankumouksen olosuhteissa, joiden vuoksi siitä muodostui väkivaltainen. Tuhottiin suuri joukko sivistyneistöä, ammattitaitoisia työläisiä, insinöörejä ja talonpoikaistoa. Venäjän sosialistinen vallankumous vaati toteuttajiltaan uhrauksia, joita meidän niitä kärsimyksiä kokemattomien on vaikea tajuta. Sosialistisen vallankumouksen tapahtuminen Venäjän feodaalisessa yhteiskunnassa herättä kapitalistisissa maissa pelkoa ja raivoa. Imperialistit päättivät hävittää Venäjällä syntyneen sosialistisen yhteiskuntamuodon, ja taistelu maahantunkeutujia vastaan vaati uusia uhreja. Pitää olla melko kova luonto sillä, joka vaatii neuvostoliittolaisilta, että "tulkaa nyt tänne tekemään vielä yksi vallankumous".
Erityisen paljon uhreja vaati neuvostokansalaisilta taistelu Hitlerin fasistien hyökkäystä vastaan. Me suomalaiset olimme osaltamme uhreja lisäämässä.
Kysyin, oliko suomalaisista tullut salamatkustajia, jotka halusivat hienoissa hepeneissa kulkien, korkeasta elintasosta nauttien odottaa, että venäläinen sotamies tulisi rajan yli ja rakentaisi toivomamme sosialistisen yhteiskunnan. Eikö sosialismin Suomessa ole oltava oman työmme tulosta? Eikä vain oman työn tulosta, vaan myös sen laatuinen, miksi sen itse haluamme. SKP on ohjelmassaan ja säännöissään ilmoittanut pyrkivänsä muuttamaan Suomen sosialistiseksi tasavallaksi. Meillä on siis oma täsmällisesti asetettu tavoite, eikä työtä sen toteuttamiseksi voi tehdä kukaan muu kuin me itse. Miten suuri merkitys sekä ihmisen asenteeseen että käytännön toimintaan onkaan sillä, että hän on oma-aloitteinen, pyrkii jatkuvasti kehittämään uutta, ymmärtää työnsä merkityksen ja haluaa itse tehdä sitä yhä tehokkaammin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti