Istun kotona, yksi lapsi tuhisee vieressä ja toinen alakerrassa. Rouveli ja vanhin poika ovat vielä naapurissa, missä me muutkin olimme jokin aika sitten. Minne lie ovat jääneet, kun ei heitä vieläkään kuulu. Siellä juotiin Elsan synttärikahveja. Elsa oli pukeutunut prinsessaksi ja leikki barbeilla, mutta kahvikärjellä meitä sinne pyydettiin. Minä iloitsen ihmisten tapaamisesta, ja olen Elsankin kotona käynyt usein ja olen tullut iloiseksi kerta toisensa jälkeen siitä, että on naapuri, jonne mennä ja jossa olla ja syödä kakkua tai juoda teetä.
Nyt ulkoa kuuluu jollotusta. Nyt ovi kävi. Kohta on tämä rauha pois mutta kirjoitan minkä ehdin.
Hyvää virettä on jatkunut jo sunnuntaista asti. En kertaa kaikkea, totean vain. (Mielensäpahoittajassa on lause, joka menee jotenkin näin: "En arvostele, totean vain.") Eilen olin vapaalla, ja sain kutsun rakentamaan kiviaitaa. Menin hyvällä mielellä, ja lähdin maha pullollaan. Kävin kirjastossa ja menin "pauhaukseen" ostamaan rakennustelinettä. Sain siihen lainaa, ja olin siitäkin iloinen. Veli velka otettaessa, veronpalautusraha maksettaessa. Sitten ajoin sohvaa hakemaan ja keskustelin mieltä kuohuttavasta asiasta ja yllytin miehiä potkimaan palloa, ja onnistuin yllytyksessäni niin, että sekä isä että poika tulivat pallonpeluuseen. Poika tuli meidän puolelle, isä meni viholliselle. Poika teki kolme maalia, pikkumies, ja oli isälleen kiukkuinen kuin ampiainen kun puoli yhdentoista maissa piti lähteä kotiin.
Pelin jälkeen sytytin saunan ja lopetimme saunomisen vieraan kanssa vasta yhden jälkeen. Saunominen päättyi jotenkin niin, että istuimme pukuhuoneessa pestyinä ja huuruisina, ja jossain luovan tauon kohdalla minä sanoin että "Nyt me mennään Antti nukkumaan", ja se passasi kaikille ja olimme saunaan kovin tyytyväisiä.
Aamulla heräsin aikaisin ja herätin pojan ja sanoin, että nyt pitää itte selvitä kouluun, ja jos et selviä, niin menet sitten tunnin myöhässä ja olet illasta siellä koulussa pidempään. En tiedä miten siinä kävi, sillä menin itse nukkumaan. Nukuin kuin tukki yhdeksään asti, jolloin minut taas herätettiin. Vein keskimmäisen kerhoon, joka oli viimeinen tältä keväältä. Sitä vietettiin luontopolulla Salen takana. Ajoimme sinne pyörällä molemmat. Hyvä että pysyin kaverini perässä, niin kovaa hän meni. Muuten kova puhumaan, mutta nyt oli niin tohkeissaan, ettei koko matkan aikana sanonut sanaakaan. Hän ajaa ilman apurattaita. Huikea juhlahetki hänelle oli, kun saavuttiin Salen pihaan. Kerhotädin katsoivat, miten hän saapui nurkan takaa kuin sankarin viitta harteillaan ja kurvasi lähtöpaikalle. Suu viivana. Kun hain häntä kahden tunnin jälkeen, pojan kurvit parkkipaikalla olivat niin laajat, että autot varjeltuivat kuin ihmeen kaupalla. Taaskaan hän ei puhunut mitään, teot puhuivat puolestaan.
Sitten korjasin sohvan jalkaa. Sohvan saimme, sillä siitä oli irronnut jalka eikä sitä oltu saatu korjattua. Toivottavasti korjaukseni onnistui. Nyt sohva on sisällä. Sohvan jalan korjaus oli pieni suuri teko. Minä koin jotenkin itseni ylittämisen tunnetta sen äärellä. Olin tiettyihin korjausprosessiin liittyviin asioihin, nyansseihin, äärimmäisen tyytyväinen. Myös vastoinkäymisiä tuli, mm. yksi ruuvi katkesi jalan sisään, enkä saanut sitä ulos.
Sitten meidän piti siivota. Me siivottiinkin vähän, mutta sitten pyydettiin Elsan kahville. Yleensä emme koskaan jätä menemättä, jos vaihtoehtona on siivous ja kahvillemeno. Se on ehkä syy siihen, miksi talomme hommat etenevät juuri meille sopivaa vauhtia.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti