Otsikon kysymys esitettiin minulle eilen. Vastaus tuli heti perään: Se on euro, josta on otettu verot pois. Tyydyin toteamaan yrittäjä-kysyjälle, että vastaus sisältää jonkin verran reipasta yrittäjähenkeä, jos kohta sitä ennen tietysti nauroin naurut pois.
Olen nuoruuteni jo kuluttanut ja keski-ikä kai lähestyy. Kummallista siksi, että vasta lauantaina olin ensimmäistä kertaa hautajaisissa niin, että vainaja on minulle tuttu. Siksi en tiennyt, miten hautajaisissa pitää käyttäytyä. Siellä oli kuitenkin hyvä olla, ja kaiken muun ohella myös naurulle oli tilaa. Erityisesti huomasin ajattelevani hienoisella ylpeydellä sukuani, joka siis on hieno huolimatta siitä, että itsekin kuulun siihen.
Illalla satuin puheisiin nuoren miehen kanssa, joka pohti, että mikä siinä on, kun on niin hyvä olla, että kokee syyllisyydentapaista siitä, ikään kuin se olisi kiellettyä. Ehkä sellainen on kulttuurissamme jotenkin, eikai ne onnenkätkemiskehoitusrunot ja muut sensellaiset ole ihan tyhjästä syntyneet.
Kotiin ajaessani olin yksin, ja silloin tulee usein tartuttua luuriin. Toisaalta aina houkuttaa myös musiikin kuuntelu, ja kolmantena houkuttaa usein vielä radion kuuntelu, jos siellä on puheohjelmaa. Siitä vielä pitää toisinaan valita ykköskanavan ja puheradion väliltä. Että on sitä mistä valita elämässä. Valitsematta jättäminenkin on valinta, sanovat filosohvit. Tänään sanoivat muuten filosofit radiossa, että filosofian on oltava polittiista. Plääh, miksi minä en ole koskaan osannut syttyä filosofiasta, vaikka joskus olen halunnutkin?
Tartuin siis luuriin. Oli kummius mielessä ja päätin soittaa kummilapseni äidille. Hän ei vastannut, mutta soitti pian takaisin. Vaan kas, luurimessa olikin yhdeksänvuotias tyttö. Hän kertoi hoitavansa pikkuveljeään alakerrassa, kun isä ja äiti olivat jo sängyssä. Oli kerrassaan sympaattista, niin minä ajattelin! Ehkä tytölle maksettiin joku pieni korvaus tai hän sai rastin, niin kuin meillä annetaan noille pojille. Kymmenestä rastista saa euron. Sitten on ollut sellaisia käänteisrastejakin, joita saa kun välttelee virheitä. Ja jos hyvinvointiyhdyskutamme taloudellinen tulos uhkaa niiata liikaa, saatan ottaa käyttöön "kymmenykset": viisi rastia on kymmenen rastia, josta on otettu verot pois.
S.
Oho, kehäpäätäntä.
VastaaPoistaMe oltiin kyllä saunassa, pihasaunassa siis. Ei me mennä nukkumaan hyvänen aika niin että jätetään vauva lapsille hoitoon! (Et soittanut lastensuojeluun?)
VastaaPoistaMinulla oli puhelin kädessä kun soitit, mutta olin niin lopen uupunut ja täynnä seuraavan päivän keikkoja ja sitä seuraavan ja sitä paitsi vielä pienessä kireysvireessä isännän suuntaan joten ajattelin että nyt en vastaa, vaikka arvasin että olit ajelemassa hautajaisista kotiin ja kertoisit sieltä terveisiä. Ajattelin että soitan loppuviikosta takaisin, sitten kun on pää vähemmän täynnä kaikenlaista itsekästä.
Oi jospa oisin saanut olla mukana hautajaisissa! Minäkin olen pienenä lapsena viimeksi ollut kovin läheisen hautajaisissa. Mutta oudompien sen verran paljon, että lupasin laulaa Aunen Matin hautajaisissa. Kun näin Aunen lapsineen seisomassa arkun ääressä, olikin yllättävän vaikea laulaa. Olisin halunnut silti olla hautajaisissa, vaikka olisinkin ollut monen tutun hautajaisissa, ei siinä. Mutku ei niin ei.
Minäkin koen aina syyllisyyttä jos koen onnen hetken. Jos menee keikka hyvin, niin olen kyllä tyytyväinen, mutta heti ajattelen, etten ole mitään ansainnut, niin kuin en olekaan. Ja illemmalla tulee paljon mieleen sitten vielä paranneltavaakin. Aina. Sitten on lopulta iloinen vain siitä että kaikki on ohi ja saan katsella lapsiani jotka ovat kauniimpia kuin Helene Scherbeckin maalauksissa tai missään. Ja kuunnella lintujen laulua, ihan omin luvin. Ja seurata purjon ja auringonkukansiementen itämistä.
Ja mitäs kun tomaatintaimet kukkivat jo ikkunalaudalla? Onko se hyvä vai paha, vai pitäneekö ne vielä poistaa?