Maalari maalas taloa

Tänään sain puhelun, yleensä soitan enemmän kuin otan puheluita vastaan. Keskimmäinen opettelee ärrää ja se pörähtää niin somasti, että sitä kuuntelisi kyllä ihan päätoimisesti mielellään. Rouveli tosin ikävöi sen tutun ja tulvalliten ällän pelään. R tulee tätä nykyä myös ällän kohdalle. Ja ässää kannustan myös opettelemaan. Potsi on helpompi kuin posti, ja sananalkuinen sibilantti onnistuu, kun voi vapaasti valita sen kaikkein suhisevimman ässän. Venäjää opiskelleet tietävät sen kaalikeittoässän. Sitä poika tarjoilee aika ajoin.

Ennen olisin kommentoinut maailman menoa. Nyt en jaksa viisastella edes Espanjan velka-asioita. Olin toki jo hyvissä ajoin niiden joukossa, jotka olivat sitä mieltä, että tässä ei ole mitään mieltä kantaa rahaa Eurooppaan kun floppi tulee ennen pitkää. Mutta niin pihalla olen päivänpolitiikasta etten osannut tänään antaa varmaa vastausta edes siihen, onko Katainen nostanut vaihtoehdoksi euromaiden lukumäärän vähentämisen. Mielestäni ei.

Kirjallisuudesta voi puhua aina sen verran, mitä on sattunut lukemaan. Eli aika vähän. Lukupiirimme piti kokoontua tulevana viikonloppuna Keski-Suomessa, mutta ani harva pääsee paikalle, vaikka miljöön pitäisi olla kansallista huippuluokkaa ;) Saimme rouvelin kanssa ajettua läpi seuraavaksi kirjaksi Knut Hamsunin Viktorian. Se on yksi kauneimmista kirjoista mitä on, kieli ei ole vanhaa vaikka käännöksestä on jo aikaa. Lause on lyhyttä eli moternia, teema kestävää, juonikin löytyy mutta kirjan herkkyys jää päällimmäiseksi. Niitä harvoja kirjoja, johon olen tarttunut monta kertaa, ainakin kolmesti. Kahdesti lukemieni kirjojen joukkoon on päässyt muuten sellainenkin pohjanoteeraus kuin jäniksen vuosi. Jostain syystä luin sen aikuisiällä uudestaan ja petyin pahanpäiväisesti. Kesälukemista etsivät voivat tarttua Juha Mannerkorpeen. Sairastavaisille suosittelen Taivaansiniä. En uskalla määritellä, kenelle kuuluisi saman kirjoittajan Jyrsijät, mutta olen minä sitäkin suositellut.

Musiikista voi sanoa aina jotain. Kuuntelin viimeksi saksofonikvartetilla esitettyä Die kunst der fugea. Tässä versiossa Puukon Elja ei soita kontrabassoa. Loputon kappale, ammennettavaa riittää vielä jälkipolvillekin.

Naapuri teki aitaan reiän ja vieritti isoja kiviä meidän pihalle. Rouva ihmetteli, mikseivät asettele niitä saman tien paikoilleen. Minä en ihmettele yhtään. Sama naapuri oli niiden neljänkymmenen joukossa, jotka viime sunnuntaina olivat ilmoittautuneet pihakirppisralliin täällä Paraisilla. Me emme ilmoittautuneet, mutta kun naapurit ilmoittautuivat ja pääsivät kuulemma kirppiskarttaan, niin siksi tähän meidänkin kohdalle osui ihmisiä. Pöydästä hävisi paljon tavaraa pienellä hinnalla, kuten pitääkin. Pallogrilli ja jalkalamppu muun muassa. Ja polkupyörä ja nelipyöräinen päältäajettava mopo, jonka naapuri toi minulle viikko sitten, kun heidän jälkeläisensä eivät enää sillä leiki. Eivät halunneet meidänkään pojat enkä jaksa sitä säilyttää niin kauaa, että seuraavalle kelpaisi.

Puhuin tänään taas ruotsia. Mammat tulivat ihastelemaan kuopustamme, joka istui pyörän peräkärryssä. He epäilivät, onko kyyti turvallinen. Sanoin, että "Jag försöker att köra farligt", mikä sanominen aiheutti neljän sekunnin hiljaisuuden, ja sitten heiltä tuli korvaava, paremmin sopiva sana: "Försiktigt".

S.