Eilen saimme olla yhdellä koolla ja pelata pitkästä aikaa monia pelejä. Vuoden aikuisten peli -kilpa lähestyy ja kaikkia ehdokaspelejä pitäisi ehtiä kokeilla. Viisi on kokeiltu, kolme jäi seuraavaan kertaan.
Emme pelanneet meillä tällä kertaa vaan muualla. Ennenkuin talon nuoriso nukahti, se pyöri siinä lähettyvillämme rauhanomaisesti. Vanhin näki puhelimeni, joka on kuulemma mallia äly. "Mihin kaikkeen sä tarvit tota?" Mä en osannu vastata.
Yritin olla ajoissa kotona, jotta olisin skarppina seuraavana päivänä, elikkä tänään. Skarppiudesta ei mikään jäänytkään kiinni, jos jokin jäikin jostakin. Minulla oli hautaustilaisuuden musiikkivastuu. Lähdin ajamaan niin, että olen paikalla tuntia ennen alkua. Onnekseni tilaisuus oli puoli tuntia myöhemmin kuin minulle oli ilmoitettu. Kirkossa huomasin, ettei Narvan marssin nuottia löytynytkään sieltä. Kriittisellä hetkellä kaikki ystäväni katosivat, eivät siis vastanneet puhelimeen. Ajatukseni oli, että joku olisi näppärästi skannannut nuotin minulle kännykkääni, tai edes laulanut laulun melodian minulle. Myöhemmin kuulin, että rakas vaimoni olisi sen jälkimmäisen osannut tehdä. Ensin mainittu oli toki rohkean toiveikas ajatus, mutta yritin.
Kukaan ei siis vastannut. Keksin kaivaa musiikin juutubesta. Kuulotin korvalla painoin melodiaa päähän ja kuljin urkuparvelle. Siellä sama jatkui. Kohta osasin kappaleen, ja kohta mietin siihen sointujakin. Ja jos hautajaismusiikissa jotain hapuilua tapahtuikin, niin kuin aina pitää tällaisen epäprofessionaalin amatööridiletantin soitannassa tapahtua, niin ei kuitenkaan Narvan marssissa ollut hapuilua. Se meni hyvin, ja olin lopulta aika iloinen siitä. Onneksi oli se ylimääräinen puolituntinen.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti