Kuvakavalkadium

Lisää kuvateksti. Enkä lisää.

Vaimoni irtisanoutuu mitä ilmeisimmin jyrkästi kaikesta tämän postauksen kuvamateriaaleista. Se on ihan oikeaa politiikkaa. Irtisanoutuu siitä, mihin ei ole arpaa, ei osaa. Voi olla, ettei hän kuitenkaan kovin makeasti näille naura, kuville siis, vaikka yleensä nauraakin jutuilleni, olivatpa ne hyviä taikka sitten huonoja. Paitsi huonoille hän ei kyllä naura. Mutta keskinkertaisille nauraa.

Tämä pehko alkaa olla aika muheva jo. Mun työkaverina ehti hetken ennen eläkkeelleen jäämistä olla muuan Pehko. Siitä ois yks hyvä juttu, jota ei kehtaa tänne kirjoittaa.

Tässä on ämpäreitä, ja niissä kasvaa siemenistä kasvatettuja kasveja. Kaikista on unohtunut varkaat poistaa ajoissa, ja siksi niissä on haaraoksia eikä kasvu ole suuntautunut oikein. Lisäksi niitä on nyt jo latvottu, enkä tiennyt, mitä se tarkoittaa, joten se saattoi tapahtua ihan väärin. Mutta minkä kirpaisin, sen kirpaisin.

Kuvatekstit on siitä hyviä, että niihin voi lisätä kaikkea, mikä kuvasta jää puuttumaan. Esim. tämän kirsikkaryppään kohdalla voi mainita, että kirsikat ovat oikeasti teräviä, vaikka iltavalon takia valotusaika jäi pitkäksi ja siinä valotellessa minun ranteeni heiluivat. Mutta väri on kyllä hyvä. Punavihersokeilla voi tosin olla vaikeaa.

Sit tässä on karviaisia.

Ensin keväällä ollaan ihmeissään kun siemenet eivät kasva. Lopummalla kesällä ei sitten enää kiinnosta, vaikka ne vähän kasvaisivatkin. Antaa kasvaa.

Antaa kaikkien kukkien kukkia tosiaan.

Seli seli.

Kuten tästä tarkasta kuvasta hyvin nähdään, etummaisessa viljelylaatikossa elikkäs hevosenlantapedissä on eksoottista mustajuurta sievissä riveissä. Keskimmäinen laatikollinen kukoistaa niin ikään floraltaan ja biomassaltaan runsaana. Perällä on porkkanaa, enemmän kuin kaloja Inarinjärvessä. Eivät nekään pääse kasvamaan kun ovat kylki kyljessä kiinni ja varsilta loppuu valo sitä paitsi. Ja pari nokkosta siellä on seassa. Olen kolme viikkoa sitten perannut viimeksi näitä, silloinkin se alkoi jo olla vähän ylimalkaista touhua. Nyt ajattelin, että ens maanantaina otan ja putsailen vähän. Ihan siksikin, kun poikani sai nokkosesta pistoksia ja alkoi itkemään, ja sanoin, että olen pahoillani, ja hän sanoi että joo.

S.

ps. Tätä kirjoittaessa kuuntelin tätä taustalla.