Kun heräsin, nousin ylös. Talo oli kylmä, ei liian kylmä minulle mutta ehkä jollekin muulle. Panin patteria päälle ja sytytin tulipesän, joka on sillä tavalla tuulella käyvä, että vetää jos huvittaa. Tänään huvitti. Kuulin ulkoa tiekarhun äänen ja muuten oli hiljaista. Ajattelin lumisadetta, jonka jälkeen voi olla niin hiljaista, että hiljaisuuskin pyöristyy, kunnes tulee tiekarhu, jonka ääni möyryää pyöristyneen hiljaisuuden läpi. Mutta lunta ei ollut satanut. Ja koska unohdin panna ruokani lämpenemään ennen aamusuihkua, minun pitää hetken odottaa, että lasagne lämpenee. Ja kun tietokonettakin pitää odottaa, otin odotellessani runokirjan, ja avasin sen loppupäästä, ja kohta olinkin jo lumen ja hiljaisuuden äärellä.
S.
"Oli useampia asteita lämmintä
kun kävimme nukkumaan keskiyön tienoilla
ja maa oli paljas.
Kun aamulla katsoimme ulos
maa oli vastasataneesta lumesta valkea.
Emmekä me olleet huomanneet mitään.
En edes minä, joka olin maannut valveilla
kaikkien huolieni keskellä
suurimman osan yöstä,
ollut huomannut että satoi lunta.
Niin hiljaa voi lumi tulla."
Lars Huldén
telepatiaa telepatiaa...
VastaaPoistaJuuri nyt tällä hetkellä maa on vastasataneesta lumesta valkea,ei vielä seitsemän aikoihin, jolloin luit runoa.
VastaaPoistaKokeilepa lukea runoa ääneen.
Näin Oulussa
En kokeile kun kurkku on kipeä, kiitos vain. Mutta mitä se telepatia oikein on? Onko se sitä että ajattelee ja samalla tapahtuu? Muuan lääkäri kerran kysyi minulta kun kerroin jostain vähän epätavallisesta asiasta, että niin, mikä on yliluonnollista.
VastaaPoistaS.
Periaatteessahan on niin, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Mutta herääminen valkoiseksi muuttuneeseen maisemaan, se se vasta on puhdas pöytä. Luulen että myös runon huolekas mies sai siitä lohtua.
VastaaPoistaL-M
Miesparka. Niin itseensä käpertynyt, ettei nähnyt ympärillään tapahtuvaa kaunista.
VastaaPoistaSemmoisia me miehet olemme jos oikein huonosti sattuu menemään. Ehkä lumen näkeminen oli tosiaan hyväksi.
VastaaPoistaS.