Onnen murusia?

Jouduin töissä hankalaan tilanteeseen. En ollut siihen itse syypää, ei liioin työtoverini eivätkä varsinkaan ne tanskalaiset, jotka kolme tuntia istuivat toimistossani ja odottivat tietoa siitä, missä he seuraavan yönsä viettävät. Olin katkeamispisteessä illalla kuuden maissa soitellessani ja selvitellessäni asiaa kotoani huutavien lasten keskeltä huonolla englannilla koko ajan vaihtuville asiakaspalvelijoille, joilla heilläkin tuntui keskenään olevan erilaista tietoa ja ymmärrystä. Viimeiselle puhelukumppanille puhuessani kuulostin epäilemättä itkukurkkuiselta. Hänen englantinsa oli kaunista, mutta olin väsynyt ja omani oli tahmeaa, ja jouduin hänenkin sanomisiaan pyytämään uudestaan. "Vaan siniseks muuttuu harmaa harmaa harmaa" sain todeta seuraavana aamuna. Tanskalaisperhe tapasi minut, tyytyi vähään ja ymmärsi, että olin oikeasti ponnistellut ongelman ratkaisemiseksi. Kun lähdin heidän luotaan viimeisen kerran, perheen pää kätteli minua ja sanoi, että olen hyvin ystävällinen. Minä sanoin että kiitos, vaikka yleensä olisin sanonut että enkä ole.

Samalle päivälle sattui, ennen tuon ongelman ratkeamista, pieni onnettomuus. Laatikollinen kamaa kaatui asfaltille. Joukossa oli 15 lautasta, joista viisi meni rikki. Posliinisiruja keräillessäni joku nainen kulki ohi, ja halusi osoittaa myötätuntoa (ilmeisesti) ja kertoi minulle jotain, mitä luuli minun ei-tietävän tai ei-muistavan. "Sirpaleet tuottaa onnea". Minä siihen, että toivotaan. Nainen jatkoi matkaa. Luulen, että häntä jäi vähän kaivelemaan, tyyliin että "no joo, yritin olla sille ystävällinen mutta en nyt keksinyt parempaa ja olihan se vähän tyhmää." Minä taas kyykkiessäni asfaltilla ajattelin, että olisin voinut jatkaa keskustelua pohtimalla, mitä onnea se sellainen on, kun pyörätiellä on sirpaleita, pyöräthän niistä kärsivät ja kumit puhkeilevat. Onneksi en avannut suutani.

Kerroin tapauksen illalla pojilleni iltasadunluvun yhteydessä. (Oli aika hilpeä meininki, kun luin heille illalla Aleksis Kiven runoja. Niitä on yhteensä 60 tietääkseni, ja hämmästyttävän iso osa runojen sanoista päättyy konsonanttiin. Kieli oli niin hassua, että sitä oli vaikea nauramatta lukea, mutta onnistuin. Pojat kuultelivat ilahduttavasti.) Pohdimme sirpaleiden onnentuottamislogiikkaa. Nuoremmalla pojalla oli hyvä ehdotus. Kun sirpaleet ovat pyörätiellä, pyörä ajaa niihin ja kumi puhkeaa eikä sillä enää voi ajaa, niin kävelijöillä on silloin turvallisempaa.

S.