Kuin märkä rätti vasten kasvoja

Kun perheemme äiti lähtee maailmalle, meillä muilla lähtee aina vähän lapasesta kun ei kukaan ole kieltämässä että ei saa meluta. Itse pysyn itse asiassa rauhallisena, saatanpa tehdä jotain järkevääkin, kuten keittiön tasojen pyyhintää, mistä tulee aina joskus pyyhkeitä jos ei oo muistanu pyyhkiä. Mistä tulikin mieleen puheenparsi, josta en ehkä ammenna mutta jolle kyllä hekotin kun tämän kirjoittaja itse luki tämän ratiossa. Kaikki jutut ei naurattanu ollenkaan mutta jotkut vimmatusti. Tunnustan, vaikka on aika riskaapelia tunnustella mitään, mistä tykkää tai ainakaan mitään, mille nauraa. Kun muut sitten, että hö, ei naurata yhtään meitä.

Tänään järkevä tekeminen oli säveltaiteeseen keskittymistä minun osaltani, ja jotain omituista meuhkaamista muiden poikien osalta. He tappelivat sulassa sovussa kunnes toisen arviointikyky petti ja alakerran huoneesta singahti kaksi poikaa peräkanaa, toinen toistansa jahdaten. Muistaakseni siinä vähän itkuakin väännettiin, joku oli ehkä kokenut jollain tapaa kovia. Minä kaappaamaan pojat siitä pianon kohdalta pysähdyksiin ja kovistelemaan, että mitäs tämä tällainen on, ja isompi inttämään, että tuo alotti, (näitä sanoja ei muuten ole missään muualla varmasti koskaan lausuttu) ja koki vääryyttä sen tähden että hänen kasvoilleen oli heitetty märkä tiskirätti. No, meikäläinen oli vähän tuohuksissaan, että kaveri haloo, että jos nää et tykkää että sun naamalle heitetään rättiä, niin elä sitten heitä toisen naamalle, onko selevä! Ja edelleen muistutettiin, että tuo alotti. Minä sain sanottua just, että "ja sinä lopetat" ja olin aika tyytyväinen sellaiseen jaritervomaiseen dialogiin, josta minulla on tosiaan kokemusta yhden puolikkaan Moskan verran. Ja sitten se pienempi, jonka usein onnistuu jättäytyä nuhdesaarnojen ulkopuolelle tai ainakin laitamille, otti siinä saarnaani kuunnellessaan sen rätin ja heitti minua sillä naamaan. Ja jos en olisi taas ollut virkistymässä säveltaiteen äärellä, olisin kyllä heittänyt rätin takaisin, vaikka karkuunhan se poika heti juoksi. Mutta samassa huomasin, että jos itse jatkan tätä leikkiä, minulla on jatkossa hyvin vähän tai ei sitäkään vähää eväitä evätä pojiltani minkään sortin sohimisia.

S.