Ajattelun viikko, neljäs päivä

Olen lueskellut Lars Huldénin runokirjaa. Yksi hyvä runo päättyi säkeisiin "Mutta ei, hän vain itki,/ hän oli sitä tyyppiä." Saman tien "menin" googleen ja internethain sanoilla "sitä tyyppiä". Ensimmäinen osuma oli jotenkin paljas. "Kun ei ole sitä tyyppiä johon ihastutaan" luki keskusteluketjun avauksen otsikossa. Virke jatkui viestikentässä: "niin ei silloin myöskään elämänkumppania itselleen voi löytää, se on karu totuus."

Rehellisesti sanottuna tässä perheen, työn ja ilmanpaineen puristuksessa ei tule mietittyä tällaisia asioita. Kun vastaan tulee asia, jota ei ole ajatellut, niin joskus sitä hätkähtää, vähän kuin jos nurkan takaa tulee yhtäkkiä vastaan kaveri, jota ei ole nähnyt vuoteen. Niin hätkähtäähän sitä.

S.