"Katsoin että on niin leveät hartiat, että on pakko olla suvun mies" sanoi mies tänään toiselle. Toinen istui vieressäni, ja mies tuli takaamme. Esittelin itseni, vaikka olin sivullinen, ja kuulin, että mies oli vaarini tuttu. Hän puhui kauniisti siitä, miten heillä oli ollut vaarini kanssa "puhelinrakkaus". Vaarini oli siis usein soittanut hänelle, vielä sairaalastakin, ja olivat puhelleet paljon, yhtä ja toista. Hän kertoi myös tapauksen, joka ei missään nimessä ollut ainutlaatuinen vaarini puolelta, vaikka hänelle jäikin lähtemättömästi mieleen. Eräänä kesänä vuosien 52 ja 58 välissä vaarini soitti hänelle, että he olisivat tulossa kylään, että ollaanko kotona. Ja niin tulivat, isä, äiti ja viisi lasta. Miehen ja hänen vaimonsa talossa oli kaksi huonetta ja petipaikkoja oli niukasti. Vieraat nukkuivat lattialla, ja kertoman mukaan olivat tyytyväisiä. Viipyivät kaksi yötä. Kyllä on maailma eri asennossa kuin oli viisikymmentä vuotta sitten. Toki siihen aikaan toiset kulkivat kyläpaikoissa ja toiset eivät. Isääni on muuten epäilty mustalaisheimon väeksi, mutta se ei varsinaisesti liity taas hänen isänsä mielihaluun reissaamiseen ja kyläilyyn sekä viehtymykseen ihmisten tapaamiseen.

En tiedä, teinkö oikein kun yhdistin Uuden testamentin lukemisen ja uuden tietokonepelin ostamisen toisiinsa. En muista ostaneeni koskaan tietokonepeliä, paitsi kerran pikkuveljilleni joululahjaksi. Sekin kadutti jossain vaiheessa. Vanhin poikamme lukee aika intensiivisesti tässä meneillään olevassa elämänvaiheessaan. Tarjosin hänelle luettavaksi Raamattua. Hän kysyi heti, kauppamies, että "mitä saan?" Sanoin, että jos luet Uuden testamentin, voin ihan jonkun reilun palkinnon hankkia. Ja hän innostumaan, että Worms 4 olisi sellainen, ja minä selvittämään, että mikä on pelin ikäraja. Kolme. Hyvä on, kiinni veti, ja niin alkoi pikkumies lukea. Muuan pastori kertoi radiohartaudessaan luvanneensa pojalleen nappulakengät UT:n lukemisesta. Ajattelin, että ei Worms 4 voi määrättömän kaukana nappulakengistä olla, vaikka vähän huonompi vaihtoehto onkin.

Hän siis aloitti Matteuksesta. Siinä kohtaa, missä Jeesus kehottaa ihmisiä "olemaan täydelliset niin kuin teidän Isännekin on" nuori lukija nosti katseen kirjasta ja kurtisti otsaansa: "Aika paljon vaadittu". Olin samaa mieltä. Siitä seurasi lyhyt teologinen keskustelu, jota en nyt tähän referoi, sillä koin olevani vähän heikoilla vesillä siinä Sanan äärellä. Toisaalta tuntui myös hyvältä.

S.

Ps. Tapasin tänään miehen, jonka kimppuun Puuma oli hyökännyt. Näin myös lapsia, jotka olivat kuulleet tämän tarinan, mutteivät uskoneet. He halusivat nähdä haavat hänen kyljissään. Ne kyllä olivat siellä vielä, kuusi vuotta tapahtuneen jälkeen.