perjantai 10. toukokuuta 2013

Kurmee

Ihan yksinkertaisesti vain. Paistoin lättyä, jossa oli nokkosta. Viime kesän viimeiset, uudet ovat jo ilmestyneet maasta. Lättyä jäi pannuun vähän, en välittänyt vaan menin nukkumaan. Heräsin uuteen aamuun, elin päivän. Keskipäivän jälkeen lämmitin lapselleni pannulla ruokaa. Panin ruokaan maitoa, tuntui että niin se lämmittäminen on helpompaa, koska ruoka oli niin kiinteää. Kun ruoka höyrysi, nostin sen lusikalla pois pannulta. Nokkoslätyn hiutuvat nousivat mukana. Neste jäi pannulle, maito. Kaadoin sen kuppiin. Kupissa oli aamulta jäänyt kahvi, niin vähän kuitenkin että oli jo nahkeutunut. Join maidon. Kurmee.

S.

5 kommenttia:

  1. Viimeisen sanan toisen kirjaimen vaihtaminen nousi mieleen yhtenä vaihtoehtona. Ennakkoluuloni lienee toki turha. S:n rehellisyyttä kun ei ole koskaan tarvinut epäillä.

    ts

    VastaaPoista
  2. ei daudi. onnistuu vain sinulta, Samppa. Kiitti ja nähdään pe!

    VastaaPoista
  3. Yritän maaherra parhaani mukaan piilotella ja ehkäistä näitä kaikkia tällaisia, mutta silti niitä aina ilmaantuu. Selittelen etukäteen kun tulette sitten ja näette, että tätä tämä on.

    VastaaPoista
  4. Voi kuulkaa, en selittelyjä kaipaa. Meillä on ihan samanlaisia paistinpannuja, ja kattiloita täynnä edellisen ja sitä edellisen ja sitä edellisen edellistä ruoanjämää. Mutta emmä niitten päällä liotettuja maitoja kykene uudelleen käyttämään. :) Sinä kykenet, nostan hattua. Tämä nyt vähän kärjistettynä tietest.

    VastaaPoista