Ad fontes

Oliko jokin jonkin aikakauden ihanne se, että palattiin alkulähteille? Renessanssin (neljän ässän aikakausi, opetettiin äidinkielentunnilla) aikana? Viitattiinko antiikkiin? Ad fontes, sanottiin joka tapauksessa. En muista, kuka sanoi, vai oliko vain tapana sanoa.

Joskus sitä tulee mietittyä, että mistäköhän kaikista paikoista se ruoka päätyy tuonne mahaani. Voi miettiä mikrokuljetuksellisia asioita tai makrokuljetuksellisia asioita. Makrokuljetuksellisessa katsannossa voidaan tarkastella esim. riisin kulkeutumista aasialaiselta pellolta ohutsuolenmutkaani ja niin edespäin. Elämähän jatkuu tietysti aina, ja tarkastelun on loputtava jonnekin, muuten menee tarkastellessa ikä ja terveys. Mikrokuljetuksellisessa kuljetuskatsannossa ei mene ikää eikä terveyttä, mutta voi siinäkin tovi mennä. Näkisin, että mikrotasolla voi tutkia, mitä kautta eri komponentit esim. lautasella ovat sinne päätyneet. Itse suoritin tällaisen mikrotarkastelun illalla pienen hämmästelyn äärellä. Olin siinä lautasen äärellä. Lautasella oli puuroa, kahta puuroa. Toinen, pienempi osio, oli tehty ronkelia poikaani varten. Pieni annos kaurapuuroa, jota hän suostuu yleensä syömään. Siis pienen annoksen pieni ylijämä. Pääosion substanssista muodosti vehnäpuuro, jota keitin samaan aikaan (toissa-aamuna) puolentoistalitran maitoerään. Vilja on kymenlaaksolaiselta pellolta, jauhettu mummolan pienellä myllyllä jauhettua melko tuoretta tavaraa. Puurossa on bulkkimaitoa ja suolaa. Sitten puurossa oli, jotta maistamiselämyksestä olisi tullut, ja tulikin, maksimaalisen täyteläinen, kermaa. Se oli ylijäämäkermavaahtoa niin ikään eilisillalta, kun lättyilimme idyllisellä pihamaallamme koko väellämme. Ei meitä montaa ole, mutta on tämä touhu hauskimmillaan hauskaa. Eilen lättymestarina oli viisivuotias, joka oli kovin otettu tehtävästä, joka hänelle oli uskottu. Piti kuulemma sanoa aina lättyä syödessä, oliko hänen paistamansa yksilö erinomaisen hyvää. Sanoimme. Vaahtoa tosiaan söimme myös, mutta ei niin paljoa, siis koko kahden desin purkkia, jotta ei olisi jäänyt vaahtoa puuron päälle. Ja kuin kirsikkana kakun päällä oli annokseni hattuna aimo annos Rainbowin vadelmahilloa. Sen marja-sokeri-substanssi-hinta -suhde on varsin kelvollinen verrattuna vaikkapa nyt Saarioisten vastaavaan tavaraan ja suhteeseen.

S.