Kaikki heidän vihreytensä

Tyhjän päivän ansiosta saatoin mennä metsään. Katsoin karttapaikasta, mistä sellaista voisi löytyä.

Poljin sinne, missä autoni meni kevättalvella rikki. Samassa kohtaa nainen haravoi hirveässä tuulessa männynkäpyjä hiekkatieltään ja hymyili minulle kauniisti koska minä hymyilin hänelle. Istuin kannolle pikkutien varrelle ja tarkistin, mistä metsälössä on kyse. Kukkulasta, kallioisesta kukkulasta jonka päällä kasvaa hitaita mäntyjä. Ilokseni heti kaljun kallion reunamailla oli kosteampaa, ja puulajisto oli runsasta. Löysin myös vahvoja mäntyjä, joiden alispuina oli kasvanut kaikkea muuta mutta ei yhtäkään mäntyä. Miten lie nuo männyt olivat siihen kohtaan metsää aikanaan päätyneet. Yksi oli niin suuri, että ympärihalaus alkoi olla vaikeaa. Seistessäni katsellen puita väärii näin linnun, jolla ei ollut pyrstöä. Sen kaksi sisarusta lensivät siihen myös. Emo hyppi ja heilui ympärillä kuin pöhkö, ja teki kaikkensa, että minä tai pikkuiset olisimme lähteneet muualle. Kummatkaan emme lähteneet. Emolintu oli vaatimattoman värinen, harmaanruskea, mutta sen päälaki oli pähkinänruskea ja ihan kuin se olisi ollut vähän pörhöllään. Yritin soittaa Junnulle että mikä tämä tällainen lintu on mutta ei se vastannut. Se olis tiennyt. Lopulta ne lensi pois kaikki.

Isoja puita on vaikea löytää. Haapa kasvaa helposti ympärysmitaltaan kahteen metriin, arvioisin että jo 50 vuodessa. Matkallani tapaamani Mänty sen sijaan on harvinaisuus. Niin harvinainen, että joku oli ymmärtänyt sitoa sen ympäri keltaisen nauhan: Suojele säästä suojele säästä suojele säästä. Mistäköhän sellaista nauhaa saisi? Voisin sellaisen kanssa kulkea ja merkitä sopivan näköisiä puita. Kyseisen männyn ympärysmitta oli 238 senttiä rinnankorkeudelta. Täytyy vielä tarkistusmitata. Nyt mittanani oli tuomi, jonka taivutus oli tyvipäästä vähän hankalaa. Kotona mittailin taivuttelemaani tainta sitten rullamitalla. Jospa tuo olisi pätevää.

Löysin aivan upean uimarannan. Tapasin rannalla naisia, jotka olivat jo eläkeiässä ja sanoivat opetelleensa uimaan kyseisellä rannalla. De var vår strand, sa en av dem. Puhuimme välillä engelskaa, sillä kolme sisaruksen joukossa oli yksi mies, joka oli Lontoossa asuvan sisaruksen puoliso. Hän oli vähän pihalla, uskon. Toinen sisaruksista oli tukholmalainen. Kolmas asui edelleen samaa taloa kuin lapsena. Voi häntä, onnellista. Kertoi, että käy yhä joka ainoa aamu juomassa rannalla aamukahvit. Heitä on kolme, ihmistä, ynnä yksi koira. Aamuaurinko paistaa rannalle kauniisti. Uskon. Ranta on pieni ja hiekkainen, ja molemmin puolin nousi kalliot. Toisella puolella kalliot tarjosivat oivan kiipeilyalustan 5-9 -vuotiaille pojille. Sisarukset muistelivat 60 vuoden takaista lapsuuttaan, miten he pulahtivat mereen ja nousivat sitten kallioille lepäilemään. Aurinko kuivatti heidät nopeasti. Här lärde vi oss simma. Inga vuxna var med oss, he kertoivat ja hymyilivät asialle tyytyväisenä. 

Rannassa kasvoi jyhkeitä puita. Valitettavasti niitä ei ollut montaa, mutta laatu paikkasi kyllä osin määrän puuttumista. Tervalepät olivat suorarunkoisia, eikä runkovesontaa näkynyt juurikaan. Puuseppäsahuri maksaisi niistä maltaita. Ehkä myös siitä koivusta, jonka runko kaartui kauniisti rantaan päin. Se oli väkevä, ympärysmitaksi sain 220 senttiä. Vahvin tervaleppä oli 190 senttiä. Maisemaa rannan takana oli muokattu viime vuosina voimakkaasti. Silti sen kauneuden saattoi aistia. Sen on täytynyt olla jumalainen paikka silloin, kun metsä on siinä laaksossa saanut humista tahtonsa mukaan. Minä näytän sen paikan vierailleni, jotka kauniita paikkoja arvostavat ja haluavat nähdä. En tuhlaa aikaani tällä asialla vieraisiin, joita kauniit paikat eivät kiinnosta. Heille voin keitellä vaikka riisipuuroa ja jutella muuten mukavia.

S.