En koskaan tullut oppimaan kiroilua. Sitä ei siis opetettu. Siksi en ole koskaan oppinut näkemään kiroilun hienoutta, sitä että joku osaa sanoa oikean kirosanan oikeaan paikkaan. Minusta tuntuu, että vääriä ne on kaikki, ja väärässä paikassa. Taisin joskus kirjoittaa naisesta, joka kertoi opettaneensa omia lapsiaan, että älkää kiroilko, sillä se on viesti siitä, että teillä ei ole muuta sanottavaa. Ihanan humaani ja kieltä rakastava näkökulma ihmisen itseilmaisun tarpeeseen.
Tänään kuulin kuitenkin kirosanan niin hassussa paikassa, siis sekä paikkapaikassa (siinä laulussa muuten lauletaan, että paikkapaikan päällä ja saumoja ei) että syntaktisesti, että ajattelin, että nyt tuli kirosana niin hulluun saumaan, että tuosta voisi vaikka kirjoittaa blogiin. Vapauduin kiroilemattomuuden dilemmasta luonnollisesti, kun kuulemani lause hävisi lyhytmuististani kuin hyttynen vesisaavista. Enköhän sen tunnelman saa loihdittua kuitenkin.
Istuin nimittäin pöntöllä. Turun kirjastossa on kaksi vessaa, ainakin. Taitaa muuten olla kolme. Vanhan pään vessan saa auki kirjastokortilla, ja käsienpesuosaston jälkeen on avattava vielä toinen ovi jotta pääsee pöntölle saakka. Pääsin. Istuin siellä, mutten kauaa, kun jo joku kopeltaa kortilla avattavaa ovea auki. Tulee sisään ja toteaa kahvasta painaen, että lukossa on toinen ovi. Joku siellä istuu. Se joku olen tietysti minä, koska ensin tulleella on etuajo-oikeus. Mies oli muutaman sekuntin hiljaa, ja kysyi sitten:
- Anteeksi, mutta meneekö kauan?
Minä olin hiljaa suunnilleen saman verran kuin hän oli ollut aiemmin. Kysymys yllätti minut, ja piti vähän miettiä, mitä siihen vastaa.
- Sanotaanko että kolme minuuttia.
Kului kaksi sekuntia.
- Okei, mulla alkaa olla sellanen kupla otassa, että sulle varmaan on OK jos mä käyn tässä.
Ja kun minä sanoin, että "kuulostaa hyvältä", hän oli jo avannut käsienpesualtaan hanan ääriasentoon. Kului sekunti, kun tajusin, mihin asiaan olin vastannut "kuulostaa hyvältä". Hana oli auki hyvän aikaa. Sitten kuulin, miten hän lähti.
En muista vieläkään sitä kirosanaa, mutta tuonne väliin jonnekin se putosi, ja joku napakka kai se oli. Tällä kertaa en ehtinyt mieltäni siitä pahoittamaan.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti