Torjantai

Torjantaina menimme purjehtimaan. Nostimme purjeet, kehveli vieköön, sen jälkeen kun moottorilla olimme ajaneet irti laiturista. Turha mooottorinkäynnistys. Ihan hyvin olisimme päässeet ilmankin. Tämä ei onneksi pilannut reissua, ei meinannutkaan; asian merkitys vain valkeni meille perästä päin, kun tulimme laituriin: isopurje ylhäällä. Ilman moottoria. että olisihan se ollut, ajaa nyt koko reissu ilman moottoria. Ne, jotka tällaisia purjevenereissuja tekevät, tietävät, mitkä onnenkutkutukset (engl. kicks) siitä saa.

Menimme Sattmarkiin melkein, ja laskimme ankkurin. Arvasimme, mitä kello on. On hyvä arvailla ja muistella. Minä olen hajamielinen, mutta olen päättänyt, että en aio jatkossa olla. Saa haastaa. Aion opetella kaikenlaista ulkoa, en minä tyhmä ole vaikka niin luullaan. Opettelin venereissulla ulkoa muutaman hankalan terminkin. Että siittä, repikää. Staaki tai staagi (opettelin vain puhuttuna, en kirjoitettuna) on se vaijeri siellä keulassa. Unohdin kysyä, onko kaikki mastosta alas tulevat vinovaijerit staakeja. Palaan siihen ensi kesänä; vene nousee huomenna ylös vesiltä. Sakkeli on sellainen pieni rinkula, jolla purje kiinnitetään veneen runkoon. Etupurjeen halssikulmassa oli sakkeli. Mä käytin sitä. Staakiin pantiin ratsastajia. Ne oli kiinni etupurjeen etureunassa. Kun kaikki oli kiinni, vedettiin purje ylös, vai missä järjestyksessä se nyt menikään. Fallikulma oli purjeen ylös nouseva kulma. Skuuttikulma tuli alas mastoa vasten. Skuutti oli sitten minun ja vanhemman perämiehen leikkikaluna. Sitä me kiskoimme vuorotellen, kun luovimme sieltä ankkurinlaskentapaikasta takaisin kohti hämärtyvää valkamaa. Kapteeni puristi pinnaa, ja jos rystyset olivat valkoisina, mitä epäilen, se johtui siitä että hän on joskus palelluttanut keskisormensa. Sillä skuutilla siis ohjattiin etupurje lepattamaan joko styyrpuurissa tai paapuurissa. Skuutti pantiin kiinni hintsaan. Kikkataljaa ei tarttenut oikeastaan säätää kuin kerran vain. Paitsi ankkurissa, kun nostettiin sitä puomia vähän ylemmäs, kikkaa löysättiin silloin.

Minulla oli muistisääntö kaikille näille uusille sanoille, jotka opin. Muistisäännöt on hyviä, niistä saa iloa ja ne rikastuttavat pään sisäistä elämää. Se on tarpeen erityisesti, jos muu elämä on käymässä vähiin.

S.