Maskuja

Olen sitä Rantschukoffin Jaria monesti miettinyt, että eikös hänellä ole ihan kunniakas ura Ylessä? Kun minä olin lapsi, niin aina kerrottiin, minkä ohjelman hän oli milloinkin tehnyt. Olikohan hän kuuluttamossakin, taisi olla.

Nyt hän kuuluttaa Ylen Klassisella kappaleiden nimiä, ja kai valitsee ne, eli toimii kanavan tuottajana. Kiva homma, mutta voisi luulla, että on vähän työläs ja puuduttavakin vuodesta toiseen. Juuri nyt hän kuuluttaa, miten Leonard Slatkinin johtama orkesteri soitti Alicia de Larrochan kanssa Maurice Ravelin pianokonserton. Siinä on hyvin ranskalainen hidas osa, ja miksei samaan karsinaan mahdu myös konserton kolmas osa. Kun konsertto päättyi ja Jari kertoi, mitä kuulimme, hän siirtyy seuraavaan kappaleeseen. Sitten kuulemme sen, hän kertoo mitä kuulimme ja siirtyy seuraavaan kappaleeseen. Ei mitään vitsejä väliin, ei tule.Yötä päivää sitä samaa. Mitenköhän kauan häneltä menee yhden päivän musiikin rakentamiseen? Kun otetaan lomat ja viikonloput ja tehoton työaika huomioon, niin kyllä siinä saa jaakona olla että ehtii homman hoitaa.

Mulla oli 11 sekuntia sitten mielessä jokin aasinsilta Mirkka Rekolan Maskuihin, mutta unohdin sen. Siksi kirjoitan ihan vain pomppijan oikeutuksella sitaatin sivulta 39 (Kirjaston poistomyynnistä joo):

"Sinä kesänä oli vaikeaa, kun jokaisella korttelilla oli omat runoilijansa, ja kaikki kiistelivät niistä ja kehuivat omiaan, eikä kukaan muistanut minua. Oli sellainen hellepäivä, että kaikki olisi ollut hukassa, ellei se kookas nainen olisi tullut parvekkeelle, levittänyt käsiään ja huutanut että "Puhukaa mitä puhutte, Pompierus se kuitenkin on paras"."

Toinen masku vielä.

"Kaupungissa, jossa Masku eli ja noudatti katujen kulmia, hän joskus mietti, oliko ihmisissä enää ollenkaan luonnollisia mutkia. Sisäelimetkin olivat varmaan tulleet neliskanttisiksi.

Parasta lähteä metsän poluille, kun vielä oli tilaisuus. Ei hän kyllä puhunut kaupungista maaseudun vastakohtana, se oli typerää puhetta, ei sitä vastakohtaa enää ollut. Hän vain joskus ajatteli, että jossakin voi tanssia jytistää permannolla niin ettei kukaan häiriinny. Jossakin ääni aukenee jalkapohjista päälakeen asti niin että ilma värähtelee uudella tavalla. Jossakin voi laulaa niin että maan kivet, vesi ja puu vastaavat moniäänisesti. Ne ovat parantavia ääniä, Masku tiesi. Ja kun kukaan ei päästä niitä, kukaan ei parane."

Huomenna keskimmäinen täyttää kuusi. Hän syntyi 00.00, ja minä muistan sen hyvin. Aikakirjoihin kirjattiin 00.01, etteivät vallan mene päivät sekaisin. Silloinkin soi Mozartin A-duuri(piano)konserton keskiosa. Sitä on vaikea uskoa kun katsoo sitä lasta.

S.