Rakastumisia on kahdenlaisia

Sitä rakastuu joko kerralla tai sitten vaivihkaa. Juha Mannerkorpeen prosaistina rakastuin kerralla, mutta lyyrikkona vaivihkaa. Hänellä on runo nimeltään Bussi. Minä pidän siitä nykyään kovasti.

Bussi

Minulla on kiire kiire, joka aamu

minulla on vimmattu kiire

tienhaarapysäkille bussiin.

Ja ehdinhän minä.

Se on seissyt siellä, seisoo, joka aamu

se seisoo siellä minua odottamassa,

joka aamu,

varta vasten minua.

Sillä keitään muita ei bussissa ole,

ei yhden yhtä matkustajaa,

ei rahastajaa,

ei kuljettajaa liioin,

eikä keitään muita bussiin tule, 

ei yhden yhtä matkustajaa,

ei rahastajaa,

ei kuljettajaa liioin.

Siinä sitten istun

etupenkissä

kuljettajan tyhjän penkin takana,

istun,

odotan,

vaunussa tilaa 42 matkustajalle,

syön eväitäni,

istun,

vaihdan polvea,

keskustelu kuljettajan kanssa kielletty.

Ja päivä kuluu,

ja tulee ilta,

moottorin kanteen lankeaa ruoste,

ruoho syöpyy ojien pielistä keskitielle,

ja lepät avaavat toisilleen paljaat käsivartensa

lumen tukkiman tieuoman yli

Joka aamu minulla on

vimmattu kiire.

Tienhaarapysäkille.

Bussiin.

S.