Hän otti ja lähti

Istuin tuolissa ja sanoin kuusivuotiaalle, joka teki lähtöä ja lähtikin siitä sylistäni johonkin monta kertaa, että lähde sitten, kun kuulet jotain, jonka ymmärrät. Otin Erkka Filanderin runokirjan Heräämisen valkea myrsky ja luin siitä sattumanvaraisen kohdan. Kirja on n. 60 sivua, yhtä ja samaa runoa kai, ainakaan mitään katkoa ei ole missään. Säkeistöjä on, mutta muodosta en osaa sanoa enempää. Tuntuu, ettei sitä kauheasti ole, mutta totuus lienee, että sitä on niin ankarasti, että lukija ei huomaa. Huomaa termin 'ankara' luova käyttö runoanalyysissa.

Otin sattumalta kohdan ja luin, säkeistön alun. "Hän nukkuu koivut kultaisina." Siinä vaiheessa näin pojan kantapäät, vuorotellen, mutta kuitenkin. Hän palasi vielä selittämään kuulemaansa, mutta ei mielestäni onnistunut siinä ihan täydellisesti. Toisaalta runoanalyysia opiskellessani totesin hiljaa mielessäni, että kaikki käy, jos osaa perustella. Muistan ensimmäisellä tunnilla sen, miten meidän piti antaa pisteitä Oiva Paloheimon Lähtevien laivojen satamalle. Skaala oli yhdestä viiteen. Arvosanat käytiin läpi siinä ringissä, ja minä olin ensimmäinen. Annoin kakkosen. Opettaja sanoi, että sinäkö et tykännyt. Minä sanoin, että onhan se enemmän kuin ykkönen. Siitä sekin kurssi sitten käynnistyi. Hyvä maku jäi tuosta kokonaisuudesta. Erkka Filanderin runoteosta luonnehdittiin Hesarin palkinnon yhteydessä muistaakseni vilpittömäksi. Saatan muistaa termin väärin siksi, että itselleni tuli ensi lauseista vilpittömyys mieleen. No onhan se, jos nuori mies antaa runokirjansa nimeksi Heräämisen valkea myrsky ja aloittaa sitten kirjansa: 

"Heräämisen valkean myrskyn annoin käydä ylitseni. 

Otsan hetkittäin läikkyvä aurinkokello

on puhdas varjosta

ja nyt kaikki raunioni riisuutuvat,

sängyn kupoli vielä puolillaan unta.

Verhojen avoimen pihan annoin kulkea ylitseni.

Äkkiä talo pullollaan minua."

Älkää luulko, että ymmärrän. Mutta olisi valetta sanoa, että koen tämän huonona ja käsittämättömänä. Ehkä jollain tavalla jälkimmäisenä, mutta selvää on, että teksti vaikuttaa. Samalla tavalla kuin musiikkikin voi vaikuttaa ohi sen, mitä siitä ymmärtää. 

S.