Omituisia sääntöjä

Hain kuusivuotiaan kaverinsa luota. Hyppi seinille kun menin hakemaan, ja siinä kaverin äidin kanssa yritimme hymyillä puolin ja toisin ystävällisesti. Hän on erittäin mukava nainen, mutta tilanne oli vähän vallaton. Lastani tuntien arvaan, että homma oli oikeasti pysynyt hyppysissä koko ajan, mutta kun tulin paikalle, jännitys laukesi. Kysyin paremman kysymisen puutteessa, oliko ollut kivaa, ja hän vastasi, että ihan tyhmää. Jatkoin hymyilyäni. Taistelun jälkeen sain pojan pakettiin ja autoon. Siellä hän avautui. "Siellä oli ihan tyhmiä sääntöjä." Minä että mitä. "No että piti pestä kädet." Ongin selville, että talossa pestiin kädet kun tultiin kotiin päiväkodista. Ei ihan ulkoavaruudesta haettu ajatus, vaikka meidän kuusivuotiaamme sitä vierastikin. Tuohtuneempi äänensävy oli kuitenkin toisen säännön kohdalla. "Siellä piti sanoa kiitos kun oli syöny ruuan." Tenttasin taas, ja sain vahvistuksen epäilylleni. Poika oli vakuuttanut, ettei kotona tarvitse. Lisäksi hän oli pyytänyt kalapuikkoja ruoaksi siinä missä kaksi muuta lasta oli syönyt lihapullia. Hän oli saanut kalapuikkonsa. Toivottavasti saan vapautuneen naurun ulos kun tapaan talon äidin seuraavan kerran ja kerron, miten vallattomia kuusivuotiaamme on taas mennyt puhumaan.

S.