perjantai 28. maaliskuuta 2014

Sagan om grannar V

Peilinvaihto pelotti. Jouluaattona kurttasin sen portinpieleen. Sanoin naapurille, että enemmän harmittaa tällä kertaa tämä oma peili kuin naarmut sinun portinpielessäsi. Pitkin hampain ostin peilin hajottamolta. Soitin naapurille, että tulisin autoineni käymään, sinulla kun on niitä työkaluja. Hän ehdotti, että tulisin silloin, kun hänellä on vapaa-aikaa illalla. Näin hän voisi itse olla paikalla myös. Miten se tuntuukin auton sivupeilin vaihtaminen niin suurelta tuntemattomalta kun sitä ei koskaan ole tehnyt.

Ajoin pihaan, varoin peilejä, vaikka toisessa ei ollut niin paljon varottavaa kuin toisessa. Ensin kävimme läpi naapurin rakennusprojektin, missä mennään ja mitä seuraavaksi. Haasteet ja niihin löydetyt tekniset ratkaisut. Sitten leikitettiin koiraa, joka nuoli korvaani kuumalla kielellään. Kilpirauhaset ovat muuten se paikka, josta ihminen erittää ominaishajuaan tehokkaimmin.

Sitten otimme auton ovesta verhoilun pois ja otimme peilin pois. Naapurilla on paljon työkaluja ja kaikille on aina paikka olemassa. "Minä ihailen sellaisia, minä en ole ite sellainen, mutta sitten eläkkeellä mullakin on sellainen työvaja" sanoi toinen naapuri kun ilmiöstä tuli aiemmin puhetta. Minä lupailin, että ei minulla eläkkeelläkään ole sellaista kuin on joillakin.

Saimme uuden peilin paikalleen. Heti kun sähköliitin napsahti siihen mihin pitääkin, väänsimme virrat autoon ja kokeilimme, miten sähköpeili kääntyi. Hyvin kääntyi. Nostelimme oven muovit paikalleen. Sillä aikaa lapset leikkivät keskenään, ja koira juoksi heidän jaloissaan vauhkona. Tunti siinä meni turinoidessa. Homma oli lopulta hepponen, soitelkaa vain mulle jos tarttee apua Nissan Primeran sivupeilin vaihdossa. Helppo nakki.

S.

3 kommenttia:

  1. Kiitos näistä , velikulta. Empä ole aikoihin lukenut, nyt sain aimoannoksen siis. Kirjoitathan jatkossakin!

    VastaaPoista
  2. Kirjoitahan ilman muuta lisää. Moni uusi asia pelottaa ja kun se muuttuu tutuksi niin naurattaa että miksi sitä turhaan hermoilee. No oikeastaan tulin sanomaan että 24 munaa on lähtenyt "käyntiin" yhteensä hautomakoneessa, tosin 17 on uutta erää. Mutta elikkä jos kiinnostaa niin voin kertoa että paljon tulee silkkikanoja tai kukkoja, sekä joitakin isoja sekarotuisia, joissa on plymouthia, orpingtonia ja kultabrahmaa sekaisin. Semmoisia liharotuja enemmän siis, ei toki broileria. Silkit on pieniä ja söpöjä, ahkeria munimaan. Ilmoittakaa jos on kiinnostusta!

    -Em

    VastaaPoista
  3. Kaikki kanat kiinnostaa! Mutta eniten kiinnostaa tuo oma tipustuotanto, realismia on että yritetään niistä pitää huolta. Jos kanat vain käynnistäisivät hautomisensa, niin lopun pitäisi olla kulttuurihistoriaa. Viikonloppuna jo oli sellaisia elkeitä, mutta välillä ovat pois pesästänsä, mikä ei anna kyllä hautomisesta oikeaa kuvaa. Meillä nuo on piikkiöläistä rotua, ja tyrnäväläiset kiinnostais kans. Niitä olis Haukiputaalla, siellä on yks kana jonka sukujuuret on selvitetty ja siltä sais muniakin. Siitä kukosta en tosin tiedä. Onnittelut uudesta pesueesta joka tapauksessa!

    S.

    VastaaPoista