Puuro

Kaikki alkoi, kun heräsin. Kelloa en ehkä ollut pannut soimaan, ja muistanko tuotakaan, oliko se lopulta pullottava rakko, joka minut herätti. Mutta talo oli hiljaa, ja menin heti koiraani tervehtimään. Se on helppoa. Sitten avasin hänelle oven, ja panin kaikki valmiiksi. Vaatetta tarpeeksi ja kuulokkeet. Kaulapanta ja hihna. Kaivoin keittiön kaapista kerroskattilan, joka tuli vaimon sukulaisilta, jotka ostivat induktiolieden ja vaihtoivat kattilaistonsa. Alempaan panin paljon vettä mutta kylmää. Päällimmäiseen panin vähän tattarihiutaletta ja enemmän kauraa. Suolaa vähän, ja vettä päälle. Levy jäi kolmoselle, ajattelin että nukkuvat kuitenkin pitkään, kypsyköön rauhassa.

Kun palasin, oli edellispäivän riisipuuro kaavittu loppuun. Jonkun riisipuurolautanen oli jäänyt lähes koskemattomaksi. Koskematon oli myös kaurapuuro. Lapioin sitä itselleni, upotin annokseen voisilmän ja tursotin fariinisokeria päälle. Söin, se oli juuri niin pehmeää kuin ajattelinkin, mutta suolaa puuttui. Ajattelin naista, joka syötti Turun joulumarkkinoilla lapsilleen riisipuuroa joitakin vuosia sitten. "Joo mutta kyllä äiti tykkää enemmän sellasesta puurosta jossa ei ole suolaa."

Sen jälkeen puuroon taas ei koskettu, kunnes seuraavan päivän iltana. "Sitä ei silloin eilen aamulla syöty, kun se ei ollut vielä kypsää kun lapset tuli syömään. Ja oli muutenkin hyvä, että se riisipuuronjämä tuli syötyä." Taas lapset nukkuivat. Puuro oli kylmää, annoin olla. Kylmä puuro ei ole ongelma, ajattelin ja muistin työhaastattelun, jossa hakijalta kysyttiin yksi kysymys: Onko alkoholi ongelma. Applikantti ymmärsi kysymyksen väärin ja vastasi kieltävästi. Hän sai paikan, mutta tästä on jo vuosikymmeniä aikaa.

Lämmitin maitoa. Panin levyn kakkoselle ja maitoa reilusti kattilaan. Olin ostanut sitä kymmenen purkkia, kun sain puoleen hintaan. Punainen maito ei mene helposti vanhaksi, paitsi yksi purkki oli mennyt. Se oli samalla päiväyksellä kuin alennetut, mutta olin aikanaan ostanut sen normaalihintaan. Joskus olen juonut viikonkin vanhaa maitoa. Ajattelin, että lämmitän mieluummin hiljaisella tulella kuin pesen niitä ylitsevuotavia maitovaahtoja liedeltä ja uuninlasin sisä- ja välipinnoilta. Olen sitä pesuhommaa elämässäni tehnyt yhtä paljon kuin vauvan pyllyn pesuhommaa.

Sillä aikaa luin kirjaa. Koira oli pihalla, ja ajattelin, että käyn taas sitä huhuilemassa kun pääsen seuraavan luvun loppuun. Nälkä ei ollut kova, enkä ajatellut puuroa koko ajan. Koira ei tullut sisään ja annoin olla pihalla. Pitkään luettuani muistin yhtäkkiä maidon. Se höyrysi kannen alla. Laskin kannen pöydälle, johon jäi märkä vesijälki. Ajattelin, että vesi on maidosta pois, onkohan kattilan maito nyt tiiviimpää. Kaadoin maidon puuron päälle. Sitä oli runsaasti. Maito lämmittäisi kylmännaljakkaa puuroa. Nestettä ei varsinaisesti kaivattu, puuro oli tehty aikanaan runsaaseen veteen. Heitin maidon päälle voinokareen ja katsoin, miten se alkoi heti sulaa. Kaadoin päälle fariinisokeria ja istuin syömään. Luin samalla. Istuin keittiössä ja oli hiljaista, mutta puurosta puuttui taas suolaa. Olin unohtanut asian. Hain suolamyllyn ja hieroin sitä ainakin kuusi kierrosta puuroon. Suola putosi maidon läpi puuron pinnalle, ja maistui hyvälle sokerin kanssa. Puuro lämpeni ja maito jäähtyi. Oliko se ystäväni lastenhoitaja, joka kysyi, sanotaanko meillä jäähtyy vai jähtyy. Muistelin haparoiden, että olisiko lapsuudenkodissani toinen vanhemmista sanonut yhdellä ja toinen kahdella äällä.

Luin kirjaa, jonka päähenkilö on koko ajan sairaalassa ja sanoo tuon tuostakin, että paranenkohan minä koskaan. Se toi mieleen oman lapsuuteni, johon kuului sairaalakäyntejä paljon. En muista koskaan epäilleeni, paranenko. Sain sairaalassa puuroa, ja siihen sai panna voita, ja kai maitoakin. Kuuman puuron, voin ja maidon sekoitus liittyy lapsuuteeni muutenkin, kun en ollut sairaalassa. Seurasin iltapalapöydässä voin sulamista ja katsoin, miten pienet keltaiset pallot nesteen pinnalla yhtyivät isommiksi. Tätä saattoi lusikalla hieman auttaa. Ennemmin tai myöhemmin rasva päätyi kuitenkin suuhun. Se maistui jo silloin hyvältä. Poikani sanoi minulle hiljattain: "Isä, voi sopii mausteeksi ihan kaikkiin ruokiin. Sanoppa jos keksit jonkun ruuan, mihin se ei passaa. Ei semmosta ruokaa oo."

S.