Tämä blogiteksti syntyy melko hyvissä tunnelmissa. Siis otsikossa lupaamani ruma sana ei tule sen takia, että minun pitäisi purkaa oloa, ei suinkaan. Minulla vain oli täällä tänään pieni mies vieraana, ja hänellä tuli tarve käyttää voimasanaa. Muutaman kerran peräkkäin, samaa sanaa. Ajattelin, että ehkä siitä voisi kertoa muillekin, vaikka asiassa oli jotain ikävääkin, pojan kannalta.
Meillä nimittäin juhlittiin esikoisen 12-vuotisjuhlia. Tuo syntymäpäivä aikanaan oli muuten hieno. Keskiviikkoaamuyönä hän sukelsi maailmaan. Ei siitä nyt enempää, ollaan jo tässä päivässä. Täällä oli taas perinteiseen tapaan isä, päivänsankari ja vieraat lapset paikalla. Pikkuveljet ja siskot oli ajettu pois, ja äiti vietti iltaa heidän kanssaan jossain. Koira jäi kotiin meidän kanssa.
Poikia tuli himpun verran yli puoli tusinaa. Toiminta oli itseohjautuvaa, jopa siinä määrin, että kun jäin entisen paraislaisen ystäväni kanssa puhumaan päivänpolttavista asioista, sillä aikaa lapset olivat aloittaneet syömisen. Tullessani sisään pihamaalla vastaan juoksi poika, joka huusi. Hänellä oli kieli ulkona, hän juoksi taloa ympäri ja huusi, että polttaa. Arvasin, että veijarit ovat leikkineet chilipaprikoilla. Ne tosiaan polttavat, vaikka väitetään että niitten väkevyysaste on kymmenportaisella asteikolla kolmosta. Ei siis kovin väkevää. Oikeasti yksi siemenkin on minulle liikaa. Tai melkein liikaa.
Tämä kaveri selvisi juomalla maitoa. Mutta herkkujen syöminen ei käynyt enää päinsä. "Mulla on maha maitoa täynnä." Kun tulin keittiöön, sinne tuli seuraava potilas. En tiedä, minkä lainalaisuuden mukaan hän oli joutunut chilinsyöjän paikalle, mutta otsa punoitti siihen malliin, että tiukkaa teki. Vesi valui pojan silmistä, vaikkei hän varsinasesti vollottanutkaan. Hän sai kerjättyä maitoa. Sanoin, että se tuntuu kamalalta, mutta voin rauhoittaen kertoa, ettei chilin polte vahingoita sinua fysiologisesti mitenkään, niin hirveää kuin se onkin. "blblb blblbl blblbl blb lb". Hän joi maitoa. Juodessaan hän yritti sanoa: "joo mä tiedän". Nuori mies keskittyi omaan oloonsa, mikä oli tietysti ihan oikein. Muu juhlaväki keskittyi sipseihinsä. Sekin oli oikein; varsinaista ilkuntaa en havainnut, vaikka siihen tuollaiselta esipuberteettikollegiolta olisi saattanut jotain taipumusta esiintyäkin.
Poika ei puhunut mitään. Paitsi kun maitopurkki (Arlan luomumaitoa, punaista) oli tyhjä ja suu vielä täysi, hän tökki minua etusormella, leuka kohti kattoa silmät seljällään, ja yritti viestiä: "maitopurkki on tyhjä". No niin oli. Hain hänelle lisää.
Ja kohta hän oksensi. Poikaa hävetti ja harmitti, ja hän sanoi: "Hyi saakeli". Hän oli aika hiljainen poika, ja hän toisteli kirosanaa siinä muutaman kerran. Näin, miten reilun kokoisia punaisia chilinpaloja tuli maidon mukana ulos. Kun kiroilu oli loppunut, hän sanoi minulle: "Mutta nyt se polte loppui". Kävi ilmi, että sitä poltetta oli tosiaan ollut ihan kurkkutorvessa asti. Kaveri oli sen verran järkyttynyt, ettei heti osannut siivota itseään. Sanottakoon, että toimitus oli verrattain siisti ja pienimuotoinen, mutta pieniä roiskeita hän siinä sai käsilleen. Annoin hänelle paperia heti.
Jäin tuota kiroilua miettimään. Poika pelkäsi, että tilanne on nolo ja ehkä ajatteli, että pojat tulevat hänelle naureskelemaan. Niinpä hän päätti siinä noitua vähän, kuin ahdasta oloaan ja sen totista luonnetta itselleen ja mahdollisille kuulijoille todistellakseen; olo oli varmasti ikävä kaikin puolin. Onneksi eivät muut pojat sitä siinä huomanneet, sen verran olivat keskittyneet jäätelön syöntiin. Tämä kai helpotti tätä sankaria hieman. Loppuillan hän oli kovin iloisen oloinen, ehkä siitä ei syviä haavoja hänelle jäänyt.
Yeensä nämä chilinsyöjät ovat kertaluonteisia ilmiöitä. Uusia ihmisiä tulee ja uusia elämyksiä, mutta kannuksensa hankkineet kantavat muistoa halki elämän, ja ovat yleensä huomaavaisempia seuraavan kerran, kun valitsevat suuhunpantavaa.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti