Myyn työkseni palvelua yrityksille. Pidän sisäisenä rimanani asiakkaan toimeliaisuutta. Joskus kauppoihin päästään, joskus ei, mutta jos palveluni aiheuttaa liikettä asiakkaassa, työ riemulla palkitsee, kuten sanotaan. Joskus asiakas varastaa idean, ja yrittää tehdä itse. Siitäkin pitäisi tietysti iloita, mutta kun tiedän, ettei halvemmalla saa kukaan tehtyä, joka itse yrittää.
Tämä ihmisten liikutteleminen kiehtoo laajemminkin. Se, kun jokin, mitä teemme, sysää liikkeelle jotain muuta, ja muodostaa syy-seuraus -ketjun, jota ei pysty kukaan ennakoimaan. Tästä muuten on hyvä kuvaus kirjassa Mikko Mallikas ihmettelee (Gunilla Bergström). Fysiikassa tätä ilmiötä kutsutaan perhosvaikutukseksi: perhosen siiven isku pohjoisella pallonpuoliskolla voi näkyä luonnonilmiönä Australiassa. Tai jotain sinnepäin. Kyse on teoriasta, mutta vasta tällä viikolla tajusin syvästi, miten kaikki tapahtunut on seurausta jostain aiemmin tapahtuneesta. Maailmassa vallitsee siis Syyn ja seurauksen laki, kuten hyvin tiedämme ja huonosti tajuamme.
Minä kuuntelin Jarin, sen Sarasvuon, ohjelmaa. Minusta tuntuu ihan kuin olisin rakastunut siihen Jariin. Hän puhuu jo toiseen otteeseen monologejaan, joissa siis on enemmän dialogia kuin monessa kahden ihmisen radioidussa vuoromonologissa. Jari on hauska heppu, ja hätkähdyttävän avoin. Hän tunkeutuu tontilleni. Pyörittelee samoja juttuja, joita minäkin olin pyöritellyt. Muun muassa sitä olen pyöritellyt, mitä kaikkea ihminen voi kertoa omasta elämästään ilman, että kertoo liikaa. Olen kallistumassa siihen suuntaan, että tällaista rajaa ei ole. Voitte toki itsekin kuunnella.
Luin tämän ihmisen blogia, ja minusta tuntui siltä, että ihminen on tuttu. En ole tavannut. Äläkä luule, että linkkasin tuon jutun siksi, että otsikossa mainittiin sana seksi. On näitä muitakin. No, oma pohdintani jatkuu. Tästä aiheesta puhuessani ihmisille nousee aina esiin "itsensä suojeleminen". Se on ymmärrettävää, mutta onko se välttämätöntä? Onko vaikeneminen suojelemista? Voi olla, en tiedä. Minä en muuten muista, että verikoirat olisivat koskaan (aikuisiällä) hyökänneet kimppuuni siksi, että olen kertonut elämästäni liikaa.
Mutta Jari, tässä välissä olet itsekin ehtinyt tuon linkkaamani ohjelman alkua kuunnella tovin, ja huomasit, miten tämänkin parin vuoden takaisen ohjelman alussa puhuttelit kuulijaa tuttavallisesti ja lämmöllä. Tämä tervehdksesi "Aiotkos sinä siellä rakastaa minua? Ihan sama, minä olen jo päätökseni tehnyt" todella muutti maailmaa. Ei nyt ihan toisella puolen maailmaa, vielä, mutta arvaamattomassa paikassa ehkä. Kävi nimittäin niin, että kun minulle tarjottiin opettajansijaisuutta eräässä varsinaissuomalaisessa koulussa, otin tehtävän vastaan. Kolme päivää, villi luokka. Minähän en ole opettaja, eikä minulla ole pedagogisia muodollisia pätevyyksiä, eikä nyt ihan tolkuttomasti käytännössäkään hankittua tietoa koululaisryhmän motivoinnista. Mutta ajattelin etukäteen, että teen päätöksen etukäteen: rakastan niitä lapsia, olivatpa millaisia tahansa. Ja voi, mitenkä osoittautuivatkaan rakastettaviksi lapsiksi.
Periaatteitani oli vähän: Kuten sanoin, päätin jo etukäteen rakastavani heitä. Toiseksi päätin, että opettelen heidän nimensä heti ja käytän niitä usein. Puhuttelin kolmen päivän ajan jatkuvasti kaikkia oppilaita nimeltä, ja yritin olla tässä tasapuolinen. Kolmanneksi, koskin kaikkia lapsia, toistuvasti. Kuljin ympäri luokkaa, koskin heitä olkapäille tai silitin päätä. Lopuksi muutama tuli vallan minua halaamaan. Olimme aivan rakastuneita toisiimme. Kun lähdin koulusta, tytöt ja vähän pojatkin itkivät perääni. Tytöille tällainen teatraalinen ja hupsu käytös on tietysti luvallisempaa. Kolmessa päivässä ei tietenkään tapahdu suuria, enkä nyt halua kuulostaa miltään typerältä amatööriltä, joka tulee ja panee paikat kuntoon kun "oikea" opettaja on pois. Kukaan oppilaista ei sanallakaan moittinut minulle omaa opettajaansa. Haluan ajatella nyt tämän uuden oppimani mukaan, että kaikilla asioilla on paitsi syynsä, myös seurauksensa. Moni, ml. kirjailija Tuomas Kyrö, on kertonut siitä, miten pieni nähdyksi tulemisen hetki on muuttanut heidän elämänsä. Kyrö muistaakseni sai hölmöilyllään teininä jonkun opettajan huomion: "Miksi käyttäydyt kuin idiootti vaikka olet noin fiksu?" vapaasti muisteltuna opettajan ajatukset. Näitä on lukemattomia vastaavia. Jari muuten puhuu totuuden hetkistä. Ne on sellaisia hetkiä, jolloin kohtalo kirjoitetaan uusiksi. Menestyvillä ihmisillä näitä on paljon. Niitä lisää!
Minun piti kirjoittaa lyhyt johdanto siihen, miten innostuin Jarin puheista. Tuo tervehdys on yksi konkreettinen esimerkki monologien vaikutuksesta, mutta vaikutteita on tullut hänen puheesta monessa muussakin kohtaa. Odotin tämän syksyn "toista tuotantokautta" innokkaasti, ja jo ensimmäinen sessio sai mielen liikkeelle. Luennosta ei voi puhua, sillä luennon määritelmä Seppo-isäni mukaan on "tilaisuus, jossa asia siirtyy lukijan paperista kuulijan paperiin käymättä välillä kummankaan aivoissa". Ei päde näihin ohjelmiin miltään osin. Toki niistä monet tekevät muistiinpanoja, ja minäkin tässä rustailen. Pääosin Sarasvuon Jari puhuu ilman paperia.
Pitkä johdanto typistää nyt varsinaista asiaani. Tässä syksyn ensimmäisessä jaksossa, yleissivistävässä kuten asiaan kuuluu, käydään nimittäin läpi ihmiskunnan historiaa, sen kohtalonvaiheita ja pelastumisen syytä: "meidät pelasti myötätunto". En ala sitä tähän referoimaan, mutta hehkutan ja kiitän erikseen yhtä asiaa. Hitaana lukijana mutta kirjojen ystävänä iloitsen aina, kun joku puhevalta-asemassa oleva ihminen käyttää tilaisuuttaan ja suosittelee oikeasti innostavasti kirjallisuutta yleisölleen. Koko tämän ohjelman ytimessä on ajatus kirjallisuuden hyvää tekevästä voimasta. Kirjallisuus auttaa nimittäin ymmärtämään, miltä toisesta tuntuu. Se auttaa myös, kuten lapsistani olen nähnyt, ymmärtämään, että ymmärtää tämän asian. Siis meta-juttu, mutta näin. Kiitos tästä. Toiseksi, sen yhden kirjan, Steven Pinkerin The Better Angels of Our Nature, lukemisesta lupasit palkkion, jos kuulija tulee siitä kanssasi keskustelemaan. Ihastuttavaa! Suunnatonta! Hienosti härnätty. Asiaa tutkittuani minusta tosin tuntuu, että ohjelmiasi kuuntelemalla voisi tästä keskustelusta selvitä aika hyvin. Jos siis päätyy palkinnon toivossa kirjasta keskustelemaan, vaikkei opusta olisikaan lukenut. Ei olisi muuten ensimmäinen kerta; kerran lukupiirissä keskustelimme tästä, vaikka kukaan ei sitä ollutkaan lukenut. Taas jännästi meta.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti