Luin vessanpönttölukemisena George
Orwellin eläinten vallankumouksen. Olen lukenut niin pitkälle
Solsenitsynin Gulagia, että Eläinten vallankumous ei oikeastaan
naurattanut ollenkaan. Erinomaisen hyvä kirja; ei kaikki hyvä naurata.
Lyhytkin. Siinä on helppoja sanoja, tällainen keskinkertainen lukija sen
ymmärtää kyllä hyvin.
Eläimet
puhutaan ympäri kerta toisensa jälkeen. Musta käännetään valkoiseksi.
Kirjan loppukohtaus on hyvin visuaalinen. Se jäi jotenkin mieleeni.
Kirja
ampuu yli, mutta kun ei ammu. Se on tietysti kommenttipuheenvuoro
totalitarismiin. Törkeät karikatyyrit ja liioittelut ovat
todellisuudessa sitä itseään, todellisuutta. Kirja on julkaistu toisen
maailmansodan aikaan. Esim. Neuvostoliitossa samanlainen sorto ja
epäelämä jatkui pitkälle sodan jälkeen. Kirjan ilmestyttyä materiaalia
oli kuitenkin kertynyt jo ihan riittävästi. En minä tästä oikein osaa
muuta sanoa. Kirja on klassikko. Niin moni on aikonut sen lukea, että se
on synnyttänyt laajalle levinneen lausahduksen: EVVK, Eläinten
Vallankumous voisi kiinnostaa.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti