Naisihminen soitti ovikelloa:
kuulkaa nyt isännöitsijä
kun nuo kakarat tallaa nurmikkoa ja
krapaa hiekkaa ja juoksee
ympäriinsä niitä pitää
mennä kieltämään kyllä
tässäkin talossa jokin
kuri pitää olla!
Isännöitsijä, joka oli isäni,
sanoi: niin pitääkin. Lasten pitää
saada juosta nurmikolla ja kravata hiekkaa
ja tallata rikkaruohoja. Mitä lapsia
ne muuten olisivat? Kadulleko
te ne haluatte ajaa? Menkää nyt itsekin
vähän krapaamaan hiekkaa
ja hyppimään nurmikolle
niin ette hypi häiritsemässä muita!
Naisihminen puhisi ja lähti ja puhisi
ja lapset tallasivat kaikessa rauhassa
sitä neljäsosa-aarin nurmikkoa,
trinttasivat hiekalla, leikkivät hevosta
ja juoksivat ympäriinsä
ja olivat hyvää pataa isäni kanssa;
moikkasivat iloisesti,
auttoivat kun tarvittiin.
Tavattoman mukavia mukuloita,
sanoi isäni.
(Aarne Niemisen muistolle; 1986)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti