Ärsyynnyn ihan vääristä asioista. Niinkuin siitä, että hämmästellään sitä, mihin ihminen pystyy. Ärsyynnyin muistaakseni siitä Hanneksestakin silloin kerran - rauha hänen muistolleen. En katsonut häneen liittyviä videoita lainkaan. Minusta tuntui kornilta, että kun ihminen on sellainen kuin nyt ajattelen, että ihmisen on syytä ollakin, oma itsensä, niin siitä tulee mediailmiö. Mitä vähimmissä määrin tämä ärtymykseni tietysti kohdistuu Hannekseen. Enemmänkin yleiseen pöhinään. Tommi Liimatta sanoi kerran radio-ohjelmassaan sen niin hyvin, että teki mieleni itkeä. Ehkä löydän vielä sen linkin joskus tännekin.
Tähän väliin voit taas kuunnella Chopinia.
Sverigebo Mattias Ribbing är en rolig man. Han har skrivit två böcker, Vägen till mästarminne (2011) och Vägen till maxade betyg (2013). I den senare beskriver han sin kompis Matteo och Matteos otrolig projekt - att ta utmaningen att lära sina minneskurs på engelska. Som utmaningen kan vi väl se den, för han kunde inte prata engelska. Det var en månad tid kvar till den kursen. Jag har översatt till finska den följande utdrag från Vägen till maxade betyg:
"Tunnetun (yhdysvaltalaisen) tutkimuksen mukaan 1000 espanjan kielen sanan sanavarastolla ymmärtää 87,8 prosenttia puhutusta kielestä, 79,6 prosenttia kaunokirjallisuudesta ja 76 prosenttia tietokirjallisuudesta.
Professori Alexander Arguelles on kielenoppimisen johtavia asiantuntijoita maailmassa. Hän puhuu noin 30 kieltä sujuvasti, mutta on vuosien aikana opiskellut lisäksi muitakin kieliä. Hän viittaa tähän yllä olevaan tutkimustulokseen väittäessään seuraavaa: “2500 yleisimmällä sanalla voi ilmaista kaiken haluamansa, vaikka joskus joutuukin käyttämään hankalia kiertoilmauksia.”
Ennen seuraavaa tarinaa on hyvä pitää mielessä nuo yllä olevat luvut. Itse olen pitänyt yllä saksan kieltä, mutta muistiharjoittelun aloittamisen jälkeen en ole opetellut yhtään uutta kieltä. Tähän asti en ole kokenut tarvetta tai motivaatiota siihen. Sitäpaitsi olen laiminlyönyt aivan liikaa muistikilpailuihin harjoittelemista, joka on edellytys sille, että saavutan kilpailuille asettamani tavoitteet. Mutta saa nähdä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Yksi ihminen, joka koki suuren ja äkillisen tarpeen oppia uuden kielen oli italialainen Matteo Salvo. Tapasimme muistikilpailuissa Saksassa ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Voi sanoa, että se oli ystävyyttä ensi silmäyksellä. Olemme suunnilleen saman ikäisiä ja elämme samanlaista elämää kouluttajina ja yksityisyrittäjinä. Matteo oli tuolloin puuhannut muistitekniikoiden parissa jo vuosia, muttei ollut kilpaillut aiemmin. Hänen kurssinsa ja kirjansa ovat Italiassa suosittuja.
Yksi Matteon oppilaista muutti Espanjaan jossa hän opiskeli lentäjäksi ennätysajassa ja tuli tunnetuksi maan nuorimpana lentäjänä. Aikakauslehden haastattelussa hän kertoi, että se oli mahdollista Matteon kurssin ansiosta. Kun koulutuspäällikkö luki jutun, hän soitti Matteolle ja kysyi, olisiko mahdollista saada näitä kursseja espanjaksi ja englanniksi kaikille lentäjäopiskelijoille. Totta kai, vastasi Matteo, muttei uskonut itsekään, että kurssi koskaan toteutuisi.
Mutta hän oli väärässä. Kun espanjalaiset seuraavan kerran ilmoittivat itsestään, oli kaikki jo suunniteltu ja he halusivat koulutuksen kuukauden päästä. Ongelmaksi muodostui kieli. Espanjan hän kyllä hallitsi, mutta ongelma oli, että Matteo monen muun italiaanon tapaan ei osannut englantia.
Onneksi Matteo ei ole se, joka peruuttaa haasteiden edessä. Koska hän jo oli harjoittanut muistiaan aikaisemmin, hän alkoi opetella englannin sanoja. Ensimmäisen viikon hän opiskeli noin 300 sanan päivävauhtia. Hän käytti frekvenssisanalistoja, mutta keskittyi yksinomaan niihin sanoihin ja fraaseihin, joita hän ajatteli tarvitsevansa koulutuksessa. Sellaiset aihealueet kuten ruoka, urheilu ja muu vähemmän tärkeä sai jäädä. Sitävastoin oli tärkeää hallita koko joukko lentämiseen ja lentokoneeseen liittyvää sanastoa.
Kuukauden päästä Matteo seisoi toiveikkaan ryhmän edessä ja veti muistikoulutusta englanniksi. Siitä tuli menestys, ja kaikki olivat tyytyväisiä, mutta kun hän kertoi että tämä oli hänen ensimmäinen kurssinsa englanniksi, kukaan ei uskonut. Sitä, ettei hän kuukautta aikaisemmin osannut englantia lainkaan, hän ei meinannut uskaltaa edes kertoa."
Vägen till maxade betyg, s. 181-182
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti