Omaa suunnittelemattomuuttani ja uppoutumistani vain, jätin lapsen koneen äärelle ilman tarkkaa visiota siitä, miten homman hoidan loppuun. Pomminvarma resepti (en lapsena ymmärtänyt, miten ne pojat keitti sitä soppaa vanhalla reseptillä ja sitten epäonnistuivat. Soppa menee kyllä pilalle vanhetessaan, mutta ei kai reseptin pitäisi mennä miksikään? Vai miksi ne tiesivät, ettei se onnistu?) jonkinasteiseen ja -muotoiseen vanhemmuuden epäonnistumiseen.
Kun sitten lapsi turhautui, en osannut olla aikuinen ja purin turhautumistani häneen. Rauha laskeutui ja lausuimme jo illan mittaan turvalliset rakastavat sanat. Mutta kun äiti tuli illalla kotiin, ja tytär oli tapansa mukaan vielä hereillä, hän ensimmäisenä uutisena kertoi lattialle rakentamastaan tilapäissängystään: "Isä on huutanu mulle eikä oo pyytäny anteeksi."
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti