Tapasin kovin hyväntahtoisen miehen. Hän korjasi autoni (Fiat Ducato) auliisti, antoi omansa korjauksen ajaksi lainaan ja toi sitten kärryni korjattuna takaisin. Mies oli lyhyt ja pyöreä ja muistutti menninkäistä. Hampaitakin häneltä puuttui, ylhäältä ja alhaalta. Hän ei ollut kovin nokkela suustansa, mutta autokorjaajana oli kuitenkin menestynyt. Heille, jotka mittaavat ihmisarvoa lompakon paksuuden mukaan, tämä kaveri saattoi olla hyvinkin arvokas. Myös minä pidin hänestä kovasti.
Hän oli yrittänyt soittaa minulle, ja soitin maanantaina takaisin. Että mitä asiaa.
"Juu eiku mie... kato ku mie möhläsin oikein kunnolla, ku mie... mie mokasin oikein, ku mie panin sen laskun tulemaan, ku sie annoit sen osoitteen, niin tämä on näköjään tullut takas... ku mie kirjotin siihen postinumeroksi vahingossa et 00520 Fiat Ducato vaikka piti tietenkii olla siin kohtaa Helsinki...
Nauru pääsi. En minä sitä työntänyt, mutten pidätellytkään. Niin muodoin se tuli aika voimalla ulos.
Nauru on muuten mystinen juttu. Jos sitä ei päästä ulos, se kytee typeränä hymynä, saattaapa istua sitkeästikin ja pitkään arkiaskareita häiritsemässä. Ja kun jollekin vitsille on aikansa nauranut, nauru loppuu. Kun sitä vitsiä sitten muistelee vaikka yksin autolla ajaessaan, niin ei se sitten enää naurata, ainakaan ääneen. Mutta jos sitten itse kertoo sen uudestaan kaverille, niin taas saattaa naurattaa niin että napa katkeaa. Vai nauraako siinä sitten sille, että se kaveri nauraa?
S.
Ü Hauska juttu!
VastaaPoistaMiten osaat tehdä näitä juttuja? En käsitä miten joillakin on tuo kirjoittamisen taito niin hyppysissä.
Näitä on kyllä niin kiva lukea.
Ihastuttava menninkäinen ja ihastuttava tarina!
VastaaPoistaKysehän on siitä, että kaikkien elämässä on kaikenlaisia pieniä hauskoja juttuja, joita on ja tulee ja menee. Ja niille saattaa mielessään hymyillä, mutta valitettavan usein ne jäävät silleen. Joskus muistan jonkun jutun, jonka rakas vaimoni on minulle kertonut, kerron sen hänelle ja hän vastaanottaa sen ilolla, itselleen upouutena juttuna, ja nauraa...
VastaaPoistaS.
Minä olen lukenut viime päivinä Uunia. En tiedä onko siinä oikeasti niin paljon huumoria kuin mitä se minua hykerryttää, mutta tuosta tarinasta tuli mielleyhtymä Uuniin.
VastaaPoistaEn muuten ole raskinut lukea loppuun, vaan kymmenkunta sivua on jäljellä. Säästän niitä pahan päivän varalle.
ukka
Hyvä, säästä säästä. Minua on siinä hykerryttänyt erityisesti se tarina, jossa se yks soitti rautakauppaan ja kysy, onko sitä ja sitä, ja myyjä sano, että on, ja kaveri sano, että hyvä, minä panen pojan tulemaan. Ja meni itte.
VastaaPoistaEsimerkki jutusta, joka toiselle kerrottuna saa aikaan lähinnä myötätuntoisia katseita. Ja kumminkin hymyilyttää kirjasta luettuna, minua.
Voi, se on täynnänsä hyviä juttuja, joita ei ehkä edes tajuaisi hyviksi, jos tulisivat korvakuulolta tutuiksi. Mutta hitaasti luettuna...
VastaaPoistaSitä erästä kauan odotettua kirjaa edelleen odotellessa
ukka
Puurobook?
VastaaPoistaNiin, Rissu! Ostin karpalorouhetta, kun en viitsinyt poimia kourallista enempää karpaloita suolta. En muista sen parasta ennen -päiväystä, mutta on tässä vielä jonkin verran aikaa. Kai nyt johonkin puuroon karpalorouhetta laitetaan.
VastaaPoistaSekaan kauniita kuvia ja mukavia tarinoita. Pliis!
No kun se ei ole minusta kiinni. Mutta hei, jos mentäs tuolla tarinakärjellä ehdottamaan miehelleni, lämpeisköhän se sitten. Sitä ei koskaan ole innostanut tuo aihe sen enempää. Sen sijaan Pieni iljettävä sylkykirja on kai muhimassa.
VastaaPoistaEsimerkiksi riisipuuronkeitto-ohjeen kylkeen voisi tarinoida rennolla otteella vaikkapa tyyliin "Muistanpa hyvinkin sen syystalven 2004 kun juurikin tällä ohjeella keitin riisipuuroa vuokra-asuntomme induktioliedellä, eikä se palanut pohjaan".
VastaaPoistaS.
Samppa, älä pilkkaa.
VastaaPoista