Limerikki

Maailma sen kun avartuu. Vaikka avaraksi sen kyllä tiesin jo jokin aika sitten. Sama asia ilmoitettiin myös sille pikku pikku Laurillekin.

Tänään maailmani avartui limerikin osalta. Se on runotyyppi, joka tunnettiin jo 1300-luvulla. Wikipedia sanoo asiasta seuraavaa:

Limerikki (engl. limerick) on viisisäkeinen pilailuruno, jonka ensimmäinen säe päättyy tavallisesti paikannimeen ja jonka viimeinen säe sisältää yllättävän, usein kaksimielisen kärjistyksen.^[1]

Perinteisessä limerikissä ensimmäinen, toinen ja viimeinen säe rakentuvat kolmesta anapesti-runojalasta (lyhyt-lyhyt-pitkä), kolmas ja neljäs kahdesta. Loppusoinnut ovat muotoa A-A-B-B-A, jossa

• ensimmäinen A esittelee runon subjektin – usein tämä säe päättyy johonkin paikannimeen
• toinen A esittelee jonkun subjektiin liittyvän attribuutin
• ensimmäinen B esittelee subjektiin liittyvän predikaatin määreineen
• toinen B esittelee, mitä siihen liittyi
• kolmas A kertoo lopulta lopputuloksen – usein koomisessa tai sarkastisessa valossa.

Oikeasti en ole niin älykäs, että yhdeltä istumalta osaisin tuottaa limerikkejä, saati että seisomalta. Mutta voinpahan pikkurilli pystyssä kommentoida jotain ihan wikipediapohjalta sitten, jahka limerikeistä seuraavan kerran puhutaan. Esmes esittää kysymyksen anapestin esiintymisen säännönmukaisuuden ehdottomuudesta tai siitä poikkeamisen yleisyydestä kautta harvinaisuudesta. Tulipas substanttiivejä.

Limerikkiin törmäsin maanerinomaisella nettisivustolla osoitteessa yle.fi/klassinen. Siellä joku nimittäin kirjoitti sellaisen, ja joku toinen kommentoi, että hauska limerikki. Ja mietin, että onkohan limerikki joku asu, joka on jollain korealaisella Kimillä. Nythän soi Sibelius-viulukilpailu. On aivan erinomaisen fantastista, että meillä on mahdollisuus seurata sitä netistä näin laajasti ja taannehtivastikin. Hauskaa uusyhteisöllisyyttä esiintyy reaaliaikaisen videostreamin kyljessä elävässä facebook-ikkunassa, jossa kaikki mahdolliset tililliset saavat kysyä mitä mieleen juolahtaa, tai kommentoida soittoa tai muutakin. Minä kommentoin sinne tänään, että Suomessa on 50 000 eri etunimeä liikkeellä, ja että niistä 30 000 on vain yhdellä ihmisellä. En muuten tiedä, lasketaanko siihen mukaan sitä Leo-Lassia, joka asuu Turussa ja jonka tiedän olevan maailman ainoa suomalainen Leo-Lassi. Kellään ei ollut siihen asiaani mitään lisättävää. Mutta Kimien yleisyydestä se pulina alkoi. Niitä soitti varmaan viis peräkkäin. Niille ehdotettiin seuraavaan kilpailuun omaa sarjaa.

Olen aivan otettu tästä Ylen tarjoamasta palvelusta. Englanniksi se otettu on impressed. En ole varma, kummassa kielessä sana on parempi. Suomalainen on ainakin omintakeinen.

S.