lauantai 6. marraskuuta 2010

Periaatteen mies

Lupailin vähän rouvalle, että lähden viideltä töistä. Alun perin ilmoitus oli siinä muodossa, että en pääse minuuttiakaan aikaisemmin, ja hyvä niin. Kannattaa aina pelata varman päälle näissä asioissa, ja tuotta sitten mahdollisuuksien mukaan myönteisiä yllätyksiä.

Ihminen, jonka saapumista minun oli määrä odottaa viiteen asti, saapuikin jo neljältä. Sen sijaan neljältä saapuvaksi odottamani ihminen tulikin puoli viideltä, ja kun hän oli ennen viittä lähdössä pois, ovesta tuli sisään sen näköinen mies, jonka näköisiä aina silloin tällöin näkee. Partaa ja tukkaa oli yllin kyllin, ja vaatemuoti oli joko kaukaa tulevaisuudesta tai menneisyydestä, jompsin kumpsin. Syklissähän se kulkee, muoti. Oisko hänellä ollut kassiakin aimo kasa.
Miehellä oli kuitenkin terve katse. Hän sanoi, että tarvitsisi asunnon, ja ennen kuin ehätin mitään sanomaan, hän ehätti, että on vakituinen työpaikka ja on luottotiedot kunnossa, mutta ei ole asuntoa. Oli tehnyt jonkin sortin periaatepäätöksen, ettei vuokraa turkulaisilta mitään. Kaksi vuotta oli sinnitellyt sukulaisissa ja telttamajoituksessa. Rahaa hänellä ilmeisesti oli, mutta ei minkään sortin korttia, jolla sitä kätevästi voisi siirtää paikasta toiseen. Minun luokseni hän tuli ensisijaisesti siksi, että oli ymmärtänyt meidän olevan helsinkiläinen firma. Ihan hyvä näkökulma näihin asumisasioihin.

Mies vaikutti erittäin hauskalta, kun häntä jututin. Ilahduin kovin siitä, että minulla oli mahdollisuus tavata moinen tyyppi. Katsotaan, mitä tästä vielä seuraa, voi seurata ihan mukaviakin asioita. Yleensä ihmisten tapaamiset tuovat enemmän kuin vievät.

Koska olen monta päivää tässä rakentamisen aikana viettänyt kotona saamatta varsinaisesti täälläkään mitään erityistä aikaan, päätin viettää vapaapäivän, jossa olisi selkeät tavoitteet. Milläs mieli muullakaan virkistyy kuin lautapelaamisella. Puerto Rico nostettiin pöydälle ja alettiin latoa maahanmuuttajaa ruutuun. Valitsin seuran niin, ettei ollut häviämisen pelkoa housuissa. Kiitos kovasti sen johdosta Uki, Tintti, Tupu ja Jopi. Tomppa jäi ulos tapahtumasta, koska katsoi, että kuudes pyörä on liikaa. Kaks muuta juntturaa jäivät pois siksi, että heillä oli muuta tekemistä. Lautapelien järjestäminen on mukavaa, mutta joskus on hankalaa saada juuri joku tietty määrä ihmisiä paikalle. Yleensä jos on neljä tai viisi, niin se on sille sama. Jos määrä nousee kuuteen, niin pelattavien pelien valikoima supistuu huomattavasti. Ei se mahdotonta ole silloinkaan. On minulla yksi peli, joka on kuudellakin tosi hyvä. Se on Power Grid. Se on englantia.

Jos on kolme pelaajaa, niin sekin kelpaa. Mutta kolme on vähemmän kuin neljä, ja kun neljä pelaajaa iskee tarinaa, on yleensä hauskempaa kuin että jos kolme pelaajaa iskee tarinaa. Sitä paitsi kolmen pelaajan pelissä miettimisaikaa on paljon vähemmän, jolloin pelin ulkopuolista tarinaniskentää on vähemmän.

Talkoot pidetään viikon päästä lauantaina. Tervetuloa, jos kutsu ei vielä ole tavoittanut. Ilmoita vain viestitse tai muuten luuritse, jos tulet tai tunnet jonkun, joka tulee, muttei uskalla etukäteen siitä ilmoittaa.

Lopuksi ilmoitetaan, että vaikka morsian katosi, vainukoira pääsi vihille.

S.

4 kommenttia:

  1. Liekö pelin tiimellyksessä nauttimani sianliha tukkinut kultasuonen tällä kertaa? Dublonit ainakin olivat tavallisen tiukassa. Yhtäkaikki hoppee ei oo häppee. Mukava että Samppakin voitti joskus. Suon hänelle sen onnen tällä kertaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos jutusta! :D

    Talkoisiin tultaisiin, jos ei siskon kihlajaisia olisi samana päivänä.

    VastaaPoista
  3. Kehtaisinko sanoa, että en löytänyt tästä jutusta punaista lankaa, vaikka luin kappale kerrallaan, heti kerralla alusta loppuun ja sitten vielä lopusta alkuun näyttö väärinpäin.
    Minna R.

    VastaaPoista
  4. No niin makkaranpätkä, tästä se lähtee! Pyrin siihen, että uutiskynnyksen ylittäisi jatkossa se, jos punainen lanka löytyy(kin).

    Terveisiä sinne, ja tsemppiä teidän urakkaanne (urakka on venäjän lainasana, urok on oppitunti siellä)

    VastaaPoista