maanantai 8. marraskuuta 2010

Tunnontarkka

Tunnollisesti odotin keskiyön äänimerkkiä Yle Puheelta. Siinä vaiheessa tosin taisin olla jo kontillani, mutta varsinaisen renkaanvaihdon laskin alkaneeksi vasta arkipäivän puolella. Kiusaus työnteon aloittamiseen ihmisehköjen aikoihin olisi ollut ehkä ylivoimainen, ellei Matti olisi soittanut. Matti kun soittaa, silloin voidaan puhua ihan mistä vain. On oikeastaan aika hauskaa, että on Matti, joka soittaa. Yleensä illalla, kun on saanut ylityönsä tehtyä, hän soittaa. Minä vilpittömässä hengessä hänelle vielä kerroin siinä ennen yhtätoista, että renkaita tässä olen vielä aikeissa vaihtaa ennen kuin pääsen nukkumaan, ja puhe olikin ihan vain pikaiset kuulumiset vaihtaa. Taisimme Matin kanssa tunnin verran puhua tai yli.

Sitä ennen keskustelimme riitelemisestä. Mutta ei siis riidelty. Keskustelijoita oli muitakin kuin me, kiitos vain heille teille. Kyläpaikassa saimme herkullista kinkkupiirakkaa, mutta sen sijaan nahkatakkia emme saaneet, vaikka olisin ollut valmis maksamaan siitä moninkertaisen hinnan suhteessa siihen, millä rahalla se oli taloon ostettu. Vasta kotona keksin kuningasidean: lainatkaa sitä minulle! Omistajalla saattaa kuitenkin vielä massa laajeta nopeammin kuin minulla, ja siinä tapauksessa tämänsorttista tilapäiskierrätystä voi perustella ihan vaikka ekoloogisilla syillä. Ekonoomiset syyt ovat oikeastaan vain sivujuonne. Sitäpaitsi ei minulla ole varaa ennen kevään maratoonia turvota enää yhtään, varsinkaan keskikehosta. Ja jos maratonin jälkeen palkitsen itseni kermakakulla tai muulla, ja lihon taas, niin siinä vaiheessahan takin voikin jo palauttaa.

S.

4 kommenttia:

  1. Sanasepposamuli kivoine vaimoinensa!
    Mietiskelin tuossa, että miksi se onkaan niin vaikea sanoa ihmisille suoraan, että olet mukava ja kanssasi on niin kiva. Useinhan tuota tulee sanottua miehelle vieraiden lähdettyä, että olipas taas antoisa ilta ja voi kuinka ne ja nämä ovatkaan miellyttäviä immeisiä jne jne.. Kun senhän voisi sanoa suoraan niille immeisille! Minulla on tämmöinen pikku ongelma. Olen kai hiukan estynyt. Mistä lie juontaa tämä tämmöinen estyneisyys.. No, joka tapauksessa, keskustelu kanssanne oli niin antoisa, että jatkoimme jutustelua vielä vaakatasossa. Paransimme myös näin lisää parisuhdettamme. Hyödyllistä on jakaa ja saada uusia näkökulmia asioihin. Tulkaapa pian taas kivat, jutut jäi keksen.
    Nahkarotsista puheen ollen, minä ajattelin semmoista, että voisihan sitä vaihtaa hetkeksi päittäin: U saa S:n takin ja S U:n. S:lläkin on nimittäin oikein tyylikäs ulsteri. Ja uskoisin, että näin talvella jopa hiukan käytännöllisempi.

    VastaaPoista
  2. No aika suorahan olet Liisu, kun näin julkisesti meitä menet kehumaan. Mutta samaa mieltä näemmä olimme, kivaa ja antoisaa miellyttävien ihmisten seurassa. Ja minun näkökulmastani ei ole ihan pikku juttu ne tavattoman kauniit puitteet, joissa tätä hetkeä vietimme. Jatkakaamme kaikissa tasoissa. Oi, kiitos!

    Rotseihin en ota kantaa minä, kun minun takistani ei kukaan hiero vaihtokauppaa. Enkä vaihtaisikaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia, ilo oli (kokonaan?) meidän puolellamme taas. Ensi kerralla sitten meidän saleissamme. Puhuminen on välttämätöntä, purjehtiminen ei. Näin minä sen näen.

    Minä taas edustan sitä koulukuntaa, joka nauttii ensisijaisesti siitä substanssista, ei puitteista. Esim. Liisukan hyvä ruoka on hyvää ruokaa, vaikka olisikin kaunista lisäksi. Tai hyvä talo on hyvä talo, vaikka olisikin kaunista. Useinhan nämä ovat käsikätösessä, eikä primaarinen nautinnonlähde vähennä iloa, jota saan muista ko. asian ominaisuuksista.

    Nykyisin on kovin harvinaista, että kyläilyä voi jatkaa ja jatkaa vain, arki pamahtaa vastaan viimeistään sunnuntai-iltana yhdeksältä. Kun sängystä pitää rehvata aamulla itsensä lisäksi kuitenkin muitakin ihmisiä.

    Paitsi kerran meillä oli, kaksi vuotta sitten, Antti ja Eeva kylässä perheineen. Tulivat siitä naapurista lauantaiaamupäivänä, ja istuttiin ja tehtiin ruokaa ja syötiin ja juotiin kahvia ja sen sellaista. Ja koko päivä oli varattu siihen ja se oli hulppeeta, kuten Mustakäsi (MK) salaseura olisi sanonut, jahka vain ensin kasvavat isoksi jotta oppivat kyläilemään.

    VastaaPoista
  4. Siis äskeiseen nöyrään kiitokseen allekirjoittajaksi Samuli.

    VastaaPoista